Sari Kangaskokon Vapaa sana "Perjantaina kaikki oli hyvin... Lauantaista eteenpäin yhteys katkesi" - Pienikin tunne, ettei voi hyvin, on syy hakea apua.

Menetin jokin aika sitten täysin yllättäen itselleni hyvin läheisen ihmisen. Hän katosi sen enempiä selittämättä. En saanut häneen enää yhteyttä ja jäin kuin tyhjän päälle miettimään, mitä tapahtui. Olen tuntenut epäuskoa, toivottomuutta, surua, raivoa, jäytävää ahdistusta, alakuloa ja nukkunut aina kuin vain mahdollista. Kyseessä oli monivuotisen parisuhteeni päätös. Viimeinen vuosi meni niin ja näin mutta olimme lähes päivittäin yhteydessä ja yhtenä päivänä kaikki loppui.

Tiesin läheiseni olevan elossa toisessa kaupungissa. Hän vain ei enää vastannut viesteihini ja lopetti ihmissuhteemme ilman selityksiä. Yksinkertaistettuna: perjantaina kaikki oli hyvin. Laittelimme hassuttelevia viestejä ja soittelimme pariin otteeseen höpöhöpöpuheluita. Lauantaista eteenpäin yhteys katkesi tyystin. En ensin ajatellut minkään olevan vialla, koska kukapa sitä aina heti toisen viesteihin reagoi. Lauantai-iltana olin vähän näreissäni. Kamoon, missä olet, miksi et vastaa? Sunnuntaina sama homma. Missä olet? Onko jotain sattunut? Pala kurkussa. En ymmärrä sinua, mitä on tapahtunut? Tätä jatkui muutaman päivän kunnes lähestyin viesteillä myös yhteisiä ystäviä. Yksi lupasi laittaa terveisiä eteenpäin. Neljän päivän kuluttua katoamisesta sain vihdoin lyhyen viestin, jossa kerrottiin halusta olla omissa oloissaan ja että hän palaa kyllä asiaan. Se oli viimeinen viesti, enkä enää tuon jälkeen ole hänestä kuullut.

Omasta mielestäni olisin ansainnut edes jonkinlaisen loppulausunnon ja kenties kuulla sanat ”en halua enää jatkaa yhteydenpitoa”. Olisi edes jotain konkreettista mitä surra sen sijaan, että jäin vellomaan epätietoisuuteen.

Voin jollain erittäin, erittäin alkeellisella tasolla kuvitella, miltä tuntuu, kun jonkun läheinen ihminen oikeasti katoaa. Tarkoitan siis katoamista niin että hänet on nähty perjantaina mutta lauantaista eteenpäin ei havaintoja. Ei vastaa puheluihin, ei viesteihin. Missä nähty viimeksi? Kuka on jutellut hänen kanssaan viimeksi? Mitä hänellä oli päällään? Saako kännykän paikannustietojen perusteella pääteltyä, mistä kannattaa etsiä? Loputtomasti kysymyksiä ja hätää.

Oma kokemukseni menetyksestä johti hyvin nopeasti kaikkein syvimpään päätyyn. Perhe ja ystävät patistivat lääkärin pakeille, koska heillä alkoivat keinot ja lohdutuksen sanat loppua. Sain varatuksi akuuttiajan tk:sta päivälle, jona olin jo päättänyt kokeilla henkisen kivun lievittämistä fyysisellä. Pitkän keskustelutuokion ja napakan akuuttiin hätään määrätyn lääkekuurin avulla olen saanut toimintakykyäni ja henkistä tasapainoa hieman takaisin.

Kaiken tämän keskellä jäi kirjoittaminenkin. Kuitenkin tänä aamuna (10.11.2021) päätin käydä töihin. Eilen olin jo lähettämässä lehden toimitukseen viestiä, etten pysty tuottamaan minulle tyypillistä huumoritekstiä joten skippaan koko jutun. Sitten oivalsin, että syvästä päästä kirjoittaminen voisi olla tervetullutta vaihtelua.

Kyseessä oli monivuotisen parisuhteeni päätös.

Valtakunnallinen maksuton kriisipuhelin 09 2525 0111 vastaa ympäri vuorokauden. Voit soittaa sinne nimettömänä eikä tietojasi tallenneta mihinkään.

Kirjoittaja on iloluontoinen iisalmelainen, joka muutti Kuopioon.

Etusivulla nyt

Luetuimmat