Jorma Tikkasen Vapaa sana: Ääniä pintaa syvemmältä – Radioaaltoja, mielenosoittajia sekä hautajaisia

Jorma Tikkanen

Jorma Tikkanen

Kyllä Tanen piti olla kotona. Ei ollut pannut nyt luutaa ovelle, kuten lähtiessään pruukasi tehdä.

Vieras jatkoi etsintää. Kaivosta kuului outoa suhinaa. Siellähän se Tane kyykötti. Suhina lähti radiosta.

”Tulin kuuntelemaan, miten ne ratioaallot tänne muan alle ossauttuvat”, Tane selitti.

Hyvä olisi Tanen menetelmää testata mielenosoittajiin.

Näyttää näitä istuskelevia ja seisoskelevia joutilaita riittävän niin maailmaan kuin Suomeenkin.

Varataan heille paikka suunnitteilla olevasta tuulipuistosta, korpeen, ainakin viiden kilometrin päähän asutuksesta.

Juutuupissa voipi yötä päivää möyhyämistä seurata.

Tuulivoimayhtiö lahjoittaa lapion, repullisen evästä ja megafonin, talven tullen lumilapion. Ja sitten mielenosoittajajoukko omia kolojaan kaivaamaan. Kahden metrin turvavälit niin leveys- kuin syvyyssuuntaan.

Siinä passaa sitten kuopan pohjalta iskulauseita isommastikin huudella. Ei tukita liikennettä ja tulee samalla testatuksi meluhaitta tuulimyllyjen varalta.

Tuulipuistokorvessa voi mielenosoittaja päästä esimerkiksi susia puolustaessaan paljon todellisempaan olotilaan kuin eduskuntatalon portailla. Saattaa suojeltava käydä jopa nuuhkaisemassa suojelijaansa kuopan reunalta.

Tottahan kuoppaosoittajien olo voi ainakin hetkittäin käydä tylsäksi. Joten pitää heille järjestää ajankuluksi mielenosoitushaluja kiihottavaa materiaalia. Kännykät tietysti ovat kuopissa mukana ja verkot kunnossa, etteivät yhteydet Kehäkolmosen sisäpuolelle katkeile.

Joten tylsän hetken koittaessa kännykät tulille. Vaikkapa Pekka ja Pätkä-elokuvista ja Pirkka-Pekka Peteliuksen tuotannosta voi yrittää löytää uuttakin protestoitavaa.

Kun syödäkin kuopassa pitää, voi siellä rauhassa keskittyä miettimään, loukkaavatko pottuhaavikkaat tasa-arvoa tai ihmisarvoa, ja minkä hiilijalanjäljen jättääkään mannapuuro.

Ja pitäähän mielenosoittajien tietysti julkisuutensa saada. Yksi riistakamera saa siihen riittää. Juutuupissa voipi yötä päivää möyhyämistä seurata.

Ehkä enemmän on kuoppakameralla katsojia kuin Big Brotherilla mutta varmasti vähemmän kuin norppalivellä.

Jos julistajilta sitten joskus hiipuvat aiheet ja ehtyvät äänivarat, onpa siinä tarjolla tuleville polville valmiiksi kuopitettua hautuumaata, kahden metrin turvavälillä.

Ei tuulipuistoon, mutta viimeiseen kuoppaan kuitenkin huolehdittu Jahvetti ei ollut eläissään mitenkään innokas kirkossakävijä. Enempikin vältteli.

”Ei Jahvetti tainnu paljon kirkossa käydä”, totesi pappi hieman moitiskkellen leskelle kuoppajaisten jälkeen.

”Eekä oes tullu nytkään, jos eevät oes kantaneet”, vastasi leski.

Joskus voi hiukan isompikin leposija olla tarpeen.

Pappi oli tullut vanhan isännän tykö viimeiselle visiitille. Tiedusteli isännältä, mitäpä tämä viimeisenä toiveenaan mahtoi haluta.

”En minä muuta kuin, että Zetori haavvataan sammaan kuoppaan”, kähisi isäntä viimeisillä voimillaan.

”Minkäs takia isäntä Zetorin mukaan haluaa?”, ihmetteli pappi.

”No ee oo semmosta monttua ollu, josta ee oes Zetorin kanssa noostu”, perusteli isäntä.

Kirjoittaja on (liian) pitkän linjan lehtimies.

Kommentoi