Senni Martikaisen Vapaa sana: Millainen miehen pitää olla? – Miesmallin laajentaminen mahdollistaa ennen kaikkea kaikenlaisten miesten näkymisen

Senni Martikainen

Senni Martikainen

Lukioikäisenä olin lehtihaastattelussa, jossa tiedusteltiin otsikon mukaisesti naisten toiveita ja odotuksia sopivalle puolisoehdokkaalle. Jutun tarkoituksena oli tutkia väitettä, että korkeasti koulutettu nainen ei voisi kiinnostua maaseudulla asuvasta perusjampasta. Minä ja ystäväni – molemmat vielä alaikäisiä opiskelijoita – kerroimme, että koulutuksella ei ole niin väliä, kunhan halon hakkaaminen ja ruoanlaitto onnistuvat mieheltä.

Haastattelusta tuli ystäväporukassa pieni vitsi: se oli kirjoitettu oudosti eikä siinä tullut esille ajatuksemme kotitalouden hoidon tasa-arvoisuudesta. Vaikka kummallakaan meistä ei ollut kokemusta parisuhteesta tai kumppanuudesta, tunnistimme jo silloin roolien asettuvan kankeasti miesten ja naisten välille. Tämä näkyy edelleen niin miesten vähäisesti käyttämissä perhevapaissa, lapsitoiveiden toteutumattomuudessa kuin asenteissa miesten mielenterveysongelmia kohtaan.

2020-luvun Suomessa mieskuva on vieläkin ankaran ahdas. Miehen mallin kapeus on ahdistava ja eristävä erityisesti miehille, mutta samalla myös muullekin yhteiskunnalle. Malli viestittää meille, mikä on miehuudessa hyväksyttävää, oikein ja tavallista. On helpompi toimia näiden normien mukaisesti ja saada ulkopuolista hyväksyntää kuin seistä omana itsenään herkkyyksineen ja heikkouksineen.

Esimerkiksi mielenterveyskyselyissä näkyy selkeästi se, että moni mies jättää avun hakematta häpeän tai haitallisten ajatusmallien takia. Se ei silti tarkoita, ettei miehillä olisi haasteita itsetunnon, jaksamisen tai mielenterveyden kanssa – päinvastoin. Mielenterveysjärjestöt peräänkuuluttavatkin paremmin miehiä huomioivia mielenterveyspalveluita ja inhimillistä suhtautumista avun hakemiseen. Seuraavan sukupolven motto voisikin olla vaikka "Tosimies käy terapiassa".

Isänpäiväviikko voi tuntua monelle vaikealta, jos lapsihaaveet ovat tyssänneet puolison puuttumiseen. Puolisottomien ja siten myös todennäköisesti lapsettomien nuorten miesten osuus on kasvanut vauhdilla viime vuosina. Puolisottomuudesta huolimatta moni mies haaveilee oman perheen perustamisesta, vaikka itsenäinen lapsen hankinta onkin miehelle vielä toistaiseksi haasteellista. Meidän pitää tukea paremmin miesten toiveita vanhemmuudesta ja rohkaista myös puhumaan herkästä asiasta. Lasten hankinnassa ei tarvita syyllistämistä, vaan kykyä ymmärtää nuorten aikuisten erilaisia elämäntilanteita.

Millainen siis miehen pitäisi olla? Eikö mies voi olla enää ”perinteinen” halkoja hakkaava lihaskimppu? Miesmallin laajentaminen ei poista perinteiseksi laskettua miehuutta (jos sellaista edes koskaan on ollut), vaan mahdollistaa ennen kaikkea kaikenlaisten miesten näkymisen – herkkien, pehmeiden, meikkaavien, taiteellisten, ongelmistaan ja haaveistaan avoimesti puhuvien. Sellaisia piirteitä löytyy miehistä, joten mitä niitä turhaa peittämään. Maailma on täynnä ihania miehiä, joiden pitää saada näkyä.

Seuraavan sukupolven motto voisikin olla vaikka "Tosimies käy terapiassa".

Hyvää miesten viikkoa!

Kirjoittaja on kaupunginvaltuutettu (vihr.) ja kansanedustajan avustaja Iisalmesta.

Kommentoi