Sanna Kurosen Vapaa sana: Syysloman päiväkirja – Kyllä ovat semmoisia hunsvotteja ne kirjailijat, että sen juoppoutensa lisäksi tuhlaavat ahkerien ihmisten päivistä tuntikausia jonninjoutavuuksiin

Sanna Kuronen

Sanna Kuronen

Niin minä mieleni pahoitin, kun syyslomalla satoi lunta. Pihan raaputtelu jäi kesken, kun kukkapenkit ja lehtikasat olivat ihan jäässä tai sitten räntäsohjon alla. Meni suunnitelmat ihan uusiksi, ja jouduinkin olemaan sisähommissa suklaarasian ja kirjan kanssa. Kirjakin oli niin hyvä, että tuntikausia meni huomaamatta. Kyllä ovat semmoisia hunsvotteja ne kirjailijat, että sen juoppoutensa lisäksi tuhlaavat ahkerien ihmisten päivistä tuntikausia jonninjoutavuuksiin. Kyllä harmitti.

Sekin vielä, että ihan itse joutuu sen pihansa haravoimaan. Eikö ne työttömät joutaisi siihen? Haravat kouraan ja omakotitalojen pihoja raaputtelemaan, siinä ne työhalut kasvaa! Voisin tuuletusikkunasta tarjota heille keltaista Liptonia. Ilman sokeria, tietysti etteivät ihan liho ja laiskistu entisestään. Ja tuuletusikkunasta, ettei rahvas sotkisi kurakengillään parkettia. Palkkaa jos norkuvat, niin sanotaan että ei se vastikkeeton raha ketään palkitse. Tämä työ se on se teidän palkka. Samalla saisivat kaivella rännit puhtaiksi. Ja se kun on tehty, niin karpalosuolle, mars!

Sitten sekin harmitti, kun sain talvirenkaiden vaihtoajan seuraavalle päivälle, kun soitin. Että ihan liian helposti kävi se. Kyllä olisi ensin pitänyt näppäillä puhelimella, minkäkielistä palvelua haluat ja koskeeko asiasi raskaan liikenteen renkaita mutta kun ei. Iloisesti heti vastattiin puhelimeen ja sitten seuraavana päivänä varttitunnissa vaihtoivat renkaat. Varttitunnissa! Ei voi olla hyvä työnjälki tuommoisessa. Ihan varmasti on pultit löysällä ja rengas irtoaa. Siitäpähän saavat, kun sitten haen korvauksia. Ja miettikää, mikä tuntipalkka on vaihtajilla, niin.

Kokeilin myös palapelin kokoamista. Sehän on ihan hirveää kun ne palat ovat ihan sekaisin ostettaessa. Levitin tuhat palaa työpöydälle ja muka jonkin kuvan perusteella pitäisi se osata koota! Vaadin kauppoihin valmiiksi koottuja palapelejä, että myös me rajoittuneemmat voimme kokea onnistumisia. Lannistaahan se monta kuukautta sorhia paloja kiinni toisiinsa. Palapelin kuvassakin on joku hevonen, eikä pakkauksessa kerrottu, onko se entinen ravuri (vaurioita suussa), ratsu (kivulias muuten kaikin puolin) vai kenties menossa jo teuraaksi (ja liha piilotettu eineslihapulliin ja olen saattanut tietämättäni syödä hevosenlihaa). Eettisempiä palapelejä, vaadin!

Tein myös lomareissun ystävän kanssa. Sen aikana ehdimme pahoittaa mielemme vaikka mistä, yleensä asiakaspalvelusta tai huonosta säästä. Onnistuimme myös pahoittamaan perusinsinöörin mielen huonolla hissihuumorilla. Tästä nyt julkinen anteeksipyyntö kaikille insinööreille. Ja muillekin näin etukäteen: olen pahoillani, kun teidän mielenne pahoitan.

Ja ihan lopuksi olen sitä mieltä, että kyllä tähänkin lehteen pitäisi saada kunnollisia kolumnisteja. Ei mitään turhanjauhajia, vaan asioihin kunnolla kantaa ottavia ja selväsanaisia kirjoittajia! Kaikenlaiset kunnan elätit tälläkin palstalla haaskaavat tilaa omilla jaarituksillaan. Harmittaa lukea jonkun ihan tuntemattoman ihmisen valituksia. Olikos se 3000 merkkiä jo täynnä? Ai on? No heippa!

Kirjoittaja on iisalmelaistunut äidinkielenopettaja.

Vaadin kauppoihin valmiiksi koottuja palapelejä.

Kommentoi