Pääkirjoitus: Ei suju tänäkään syksynä

Tarja Lappalainen

Tarja Lappalainen

Itsestäänselvyydet ovat tylsiä kirjoittaa ja niitä on tylsä lukea. Näihin kuuluu kehotus käyttää heijastinta – niin maaseudulla kuin taajamissa.

Menossa on vuoden pimein aika. Märät kadut, sade, varjot ja valojen heijastukset heikentävät autoilijoiden havainnointikykyä. Pimeästä kulmasta tummissa vaatteissa suojatielle astuva jalankulkija on yllätys, joka saa autoilijan sydämen jättämään lyönnin väliin.

Tilanne on vielä pahempi, jos suojatielle tupsahtaa vauhdilla menevä polkupyörä tai potkulauta. Varsinkin liukkaalla kelillä jarrutusmatka ja -aika jäävät liian lyhyeksi. Vaihtoehto on väistää ulos tieltä seurauksista huolimatta.

Heijastimen käyttämättömyys ei voi olla rahasta kiinni. Heijastimia saa ilmaiseksi tai pienellä rahalla. Mallejakin on joka lähtöön, lapsille ja tarkan tyylitajun omaaville löytyy omansa.

Parhaiten liikenteessä näkyvät heijastinliivit ja -valjaat. Niitä näkee jo monella lenkkeilijällä.

Koska pimeä vuodenaika koittaa joka ikinen vuosi, luulisi, että heijastimen käyttöönotto sujuu luonnostaan. Ei se suju. Selitys, että heijastin on jäänyt toisen takin taskuun, on huono.

Hyvä henkivakuutus ennen tien ylittämistä on oikealle ja vasemmalle katsominen.

Heijastimen lisäksi hyvä henkivakuutus ennen tien ylittämistä on oikealle ja vasemmalle katsominen. Tämäkin unohtuu, varsinkin keskustoissa.

Jalankulkijalla on oikeus mennä suojatielle ja autoilijan velvollisuus on odottaa. Oikeudesta ei ole kuitenkaan mitään iloa, jos autoilija ei ole huomannut suojatielle pyrkivää. Läheltä piti -tilanteita on itse kukin kokenut molemmissa rooleissa.

Sosiaalisessa mediassa kiertää viesti: Kun liikut pimeällä ilman heijastinta, rekisteröidy elinluovuttajaksi, voit pelastaa jonkun hengen.

Rajusti sanottu, mutta ehkä se herättää ajattelemaan.

Kommentoi