Milja Mehtosen Vapaa sana: Porukka pienenee, vaan paraneeko pidot? – Rakkaus ei kuitenkaan aina riitä, jos liian moni perusasia on hataralla pohjalla

Milja Mehtonen

Ei ole mikään salaisuus, että Suomen väestöpyramidi on kellahtanut ylösalaisin jo aikapäiviä sitten. Ikääntyneitä on paljon ja lapsia vähän. Ei ole myöskään mikään salaisuus, että Iisalmi kamppailee sekä väestön ikääntymisen että sen vähenemisen aiheuttamien haasteiden kanssa. Väkeä kuolee, uusia ei synny, eikä muuttoliikenne Iisalmeen päin pistä päätä pyörälle ainakaan vilkkaudellaan. Yhä harvempi poislähtijä palaa enää maitojunalla takaisin kotikonnuille.

Onko mitään enää tehtävissä vai onko kotikaupunkimme tuomittu katoavien markettien ja pienenevien pitojen paikkakunnaksi? Haluan uskoa, että toivoa on, enkä ilmeisesti ole ainoa. Myös 10.10.2021 julkaistussa jutussa Silja Keränen tuntuu uskovan Iisalmen kaltaisten paikkojen potentiaaliin.

Tähän haasteeseen voidaan vastata hyvin monella tavalla. Niin pitkään, kun tämä planeetta on ylikansoitettu, ei ratkaisu voi kuitenkaan olla synnytystalkoot. Kyse ei nimittäin ole vain vanhemmista ja meidän muiden tulevaisuudesta eli siitä onko täällä tarpeeksi veronmaksajia vai ei. Kyse on lapsesta, elävästä inhimillisestä olennosta, joka (toivottavasti) jatkaa elämäänsä paljon meidän jälkeemmekin. Tällä hetkellä maailma näyttää oletettujen ja odotettujen ennusteiden perusteella 50 vuoden päästä pahimmassa tapauksessa aika kaamealta paikalta. Ei ole mikään itsestäänselvyys, että elämä tuossa maailmassa olisi nautinnollista yhtään kellekään. Painostaminen lasten hankintaan ei tietysti myöskään ole yhtään 2020-luvun mukaista, koska jokaisella on kaikessa yksinkertaisuudessaan oikeus päättää niin omasta kehostaan kuin elämästäänkin.

Synnytystalkoiden sijaan voisimme alkaa olla innovatiivisempia ja avoimempia. Siinä missä maailma muutenkin, myös Iisalmi on rakennettu miehille. Ehkä olisi aika tehdä Iisalmesta entistä enemmän ihmisten näköinen sukupuolesta, etnisestä taustasta tai muista ominaisuuksista riippumatta. Paljon kun on asenteesta kiinni. Kuten Keränenkin mainitsee ”ahdasmielinen ja suvaitsematon ilmapiiri ei houkuttele”. Ahdasmielisyys onkin oikeastaan pissimistä suoraan omaan nilkkaan. Jos Iisalmi haluaa pysyä elinvoimaisena, vaaditaan kaupungilta aidosti yhteisöllisen ilmapiirin luomista ja tunnetta siitä, että jokainen on tervetullut kaupunkiin juuri sellaisena kuin on.

Ehkä kaupungin pitäisi myös uskaltaa heittäytyä ja ottaa riski. Eikö ihmeiden Iisalmi ole muutakin kuin menestyneitä metallialan yrityksiä ja puheita perheystävällisyydestä? Eikö ihmeiden Iisalmi voisi olla avoimuutta ja toisista välittämistä? Rentoa rempseyttä, sopivassa suhteessa itseironiaan sekä kunnianhimoa luoda seudulle jotain uutta. Niin, eikä monipaikkaisuuskaan ole mitään höpöhöpö hommaa vaan relevantti mahdollisuus, johon olisi syytä tarttua!

Tiedän paljon ihmisiä, joilla kotiseuturakkaus on valtava. Rakkaus ei kuitenkaan aina riitä, jos liian moni perusasia on hataralla pohjalla. Vielä on toivoa, vaan nyt tarvitaan toimia.

Kirjoittaja on yliopisto-opiskelija.

Ehkä olisi aika tehdä Iisalmesta entistä enemmän ihmisten näköinen sukupuolesta, etnisestä taustasta tai muista ominaisuuksista riippumatta.

Kommentoi