Sari Kangaskokon Vapaa sana: Kuopion ihmeet – Kaikki alkoi tyylikkäästi, kun auto parkkeerattiin ensin väärän talon takapihalle

Sari Kangaskokko

Rupesin pohtimaan Kuopioon muuttoa toukokuun lopussa ja homma lähtikin rullaamaan odotettua nopeammin. Sain kivan asunnon aivan keskustasta ja sinne sitten raahattiin omaisuutta heinäkuun lopussa.

Omaisuutta, jota oli kertynyt luvattoman paljon. Kolmihaarainen antiikkilamppu oli pakko laittaa muuttoauton hytin lattialle, koska auton perään se ei kerta kaikkiaan mahtunut.

Kuopion päässä kaikki alkoi tyylikkäästi, kun auto parkkeerattiin ensin väärän talon takapihalle. Rymysin autosta ulos lamppua varovasti kannatellen. Pienen pähkäilyn jälkeen löydettiin oikea ovi ja siitäpä sitten roippeita kantamaan.

Hissi hyytyi ennen kun ensimmäistäkään laatikkoa oli saatu peremmälle. Soitin hiki valuen huoltofirmaan ladellen ongelman laatua päivystäjälle. Juuri kun huoltomies oli saatu liikekannalle, hissikin liikahti.

Kävi ilmi, että se oli optimistisesti pakattu liian täyteen eikä siksi noussut saati laskenut. Sohvat ja nojatuolit oli pakko kikkailla sisään kirjaimellisesti pyörittelemällä.

Kolmantena päivänä Kuopion elämää tajusin, että se juuttaan antiikkilamppu puuttuu. Muistin että sehän jäi sinne toisen talon takapihalle, joten sikanopeeta lähdin etsintäretkelle – tuloksetta.

Rappukäytävän hallitsijatar on siis Hapsu, jonka säkäkorkeus on noin 30 senttiä.

Pikakelaus pari päivää eteenpäin, kun turhautuneena päätin, että se lamppu saa luvan löytyä, ei kai kukaan tuosta noin vaan vie kenenkään lamppua?

Yllätys pyllätys, se löytyi! Sattui vaan olemaan niin ovelassa paikassa, etten sitä ensimmäisellä tutkailulla älynnyt.

Talon tavoissa ei valittamista, hiljaista on.

Rappukäytävässä tulee toisinaan vastaan Hapsu-niminen koira. Hapsu kulkee päättäväisesti raput aina seinän viertä pitkin ja tämän opin eräänä iltana, kun satuimme vastakkain – minä menossa alas, Hapsu ja isäntä tulossa ylös. Koira vaan kerta kaikkiaan puski meikäläisen pois totutulta reitiltään ja mikäs siinä.

Rappukäytävän hallitsijatar on siis Hapsu, jonka säkäkorkeus on noin 30 senttiä.

Hassu juttu muuten: heti ensimmäisestä illasta lähtien olen kuullut puoli kahdentoista aikoihin takapihalta kummallista ulinaa. Se kuulostaa kuin joku miesparka ulvoisi ”uuuuuuu” ääni loppua kohti hiipuen.

En vielä tänä päivänäkään tiedä mistä se kuuluu, mutta joka ilta samoihin aikoihin alkaa ulina. Kun kerroin asiasta somessa, moni arveli ulinan olevan korvieni välissä.

Lopulta eräänä iltana asetuin kamera viritettynä takapihalle ja Lord behold, ulina alkoi täsmälleen kello 23.35. Ajattelin ottaa asiasta tarkempaa selkoa kunhan tässä kerkiän.

Pari viikkoa sitten olin vähällä joutua ryöstetyksi pankkiautomaatilla keskellä kirkasta päivää. Rahat kourassa lipesin paikalta jolloin kaksikymppistäni väijynyt heppu kävi käsiksi viereisellä automaatilla asioineeseen naiseen.

Ei ole tylsää ollut, päinvastoin.

Kirjoittaja on iloluontoinen iisalmelainen, joka juuri muutti Kuopioon.

Kommentoi