Mielipide: Topparoikka tulee – Oppi siellä ainakin ratanaulan lyömään

Ulosotto saattoi ennen viedä rataverkkoa rakentamaan. Kuvituskuva Anni Nieminen

Lauri "Lasa Nissinen

Olihan se aikaa kun maantiet tehtiin lapiolinjalla ja rautatiet nostettiin topparoikalla.

TVH:n työntekijöitä oli usein pakkotyössä, kun valtio otti omansa pois teettämällä miehillä lapiotöitä tietyömailla. Usein ulosotosta vuoden aikana selvittiin ns. hätäaputöitä.

Lisäksi nämä riuskat lapiolinjalla olevat ukot eivät kärsineet mielenterveysongelmista. Pitivät omat kiukkunsa karvahattureuhkan alla.

Niin ja emäntä toimi illoin terapeuttina. Kun oli kiviset pellot ja äkäinen eukko, niin eipä tullut aika pitkäksi.

Mikä hirveintä miehet ajoivat talvellakin mopoilla ja moottoripyörillä palvelukseensa. Silloin oli pakkasta enemmän kuin nykynuorten pussissa euroja?

Toinen porukka oli ratatyömiehet, elikkä Savoksi topparoikka. Valtio maksoi topparoikka miehille tuntitaksan päälle suorituspalkkaa.

Niinpä meikäläinenkin joutui Sukevalle radannostoon kuin vahingossa. Soinlahden sahalta yllättäen tilit loppui. Ei se haitannut kun jo viikon päästä tahtoivat VR:n palvelukseen. Työhullu olen ollut kuitenkin pikkuikäni.

Kauppilanmäestä piti saada ukot ratatöihin, kun autokuljetus heiltä loppui. Minäpä olin heille kuskina.

Tipparelluun kun ahtoi viisi miestä ja kassit päälle, niin lähellä oltiin toisiamme. Sukevalle kuitenkin mentiin päivästä toiseen.

Rasinmäessä nostettiin rataa syksypimeässä. Kun tuli lunta ja pakkaset, niin vaikeutti urakkaamme luonto.

Kirjavaa oli sakki ratatöissä. Huvittelimme jutuilla, mitä kerrottiin toisillemme. Siellä oli kolme kaveria, jotka olivat kävelleet Turusta–Sukevalle kolmeen viikkoon, kun rahat oli mennyt risteilyllä Ruotsissa.

Avuliasta oli ollut matkan varrella huolto, kenkiäkin olivat heput saaneet lahjaksi. Ruokaa nämä kävelijät olivat myös onnistuneet saamaan säälistä.

Yhden ikäneidon luona oli mennyt kaksi päivää ja pitempikin pesti olisi ollut mahdollinen vaan arvelivat miehet, jotta tässähän voi jäädä nalkkiin ja naimisiin. Matka oli jatkunut yöllä eteenpäin.

Nämä jutut kevensivät lapiointia. Yksi veturiville huusi veturin ikkunasta, että olisitte lukeneet sisätöihin. Siihen eräs Emppu vastasi, että vähhää vaille on sinunkin tentit jääneet, kun piä on jiännnyt ulos.

Onneksi osasin lapioida molemmin puolin niin en väsynyt. Kun tosi talvi tuli, niin Rasinmäen notkosta mitattiin minun muistini mukaan korkein pakkaslukema 53 miinusta. Viikkoon ei tehty muuta kuin sököä pelattiin. Eivät hiekat valuneet soravaunuista.

Kevät tuli niin lämpimänä kuin olla ja voi. Nostettiin rataa ennätyksellisen pitkälti ja Kiuruvedeltä kotoisin oleva työnjohtaja palkitsi tilipussissa ahkeroinnin. Oli siinä hyvä pomo. Rauhalan Lassi nimenkin voi mainita.

Kerran karkasi vanki ja vartijat sitä kyselemään Lassilta oliko nähnyt? No, mies tuumaili vain rauhaisaan, ettei ole joutanut katselemaan. Niin se vanki mennä viiletti radan yli pitkin loikin, kaikkihan sen näki. No ei kauaa ollut vapaalla kun kylältä koppasivat kyytiin ja selliin.

Työt loppui toukokuun loppuun ja sitten Iisalmen varikolle kuin ihmeen kautta hommiin. Vuosi vierähti sielläkin hyvin vaihtelevissa töissä.

Oppi siellä ainakin ratanaulan lyömään ja mestari oli kun radan yli sen naulasi. Pitkällä terällä painava leka. Siinä oli paras työkalu. Mutta onnellinen loppu kuitenkin.

Soinlahdesta soitettiin heti ja houkuteltiin töihin, kun ratatyöt loppuivat. Niin siinä näki sen firman työnjohtajien inhimillisyyden. Olin ikionnellinen ja leipää riitti perheelle. Muutin sitten kaapuntiin...urheiluelämään.

Kommentoi