Senni Martikaisen Vapaa sana Mielen hyvinvointi on jokaisen oikeus – Jonot ovat pitkiä ja ihminen joutuu luukulta toiselle pompoteltavaksi

Tulevana sunnuntaina vietetään mielenterveyspäivää. Sen sanoma tuntuu nyt tärkeämmältä kuin pitkään aikaan. Koronapandemia on pahentanut jo entuudestaan huonoa mielenterveystilannetta. Tämä näkyy tuoreessa kouluterveyskyselyssä, jossa iisalmelaisnuorten huoli omasta mielialastaan on kasvussa. Myös yhä useampi kokee kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuutta.

Vaikka mielenterveysongelmat ovat suomalainen kansantauti, mielenterveyden hoito ei ole samalla tolalla kuin diabeteksen, syöpien tai sydäntautien. Hoitoon pääsy takkuaa, jonot ovat pitkiä ja ihminen joutuu luukulta toiselle pompoteltavaksi. Sairaudesta kärsivä joutuu tekemään itse taustatyötä, että löytäisi itselleen sopivan avun.

Onneksi muutos on tapahtumassa. Pohjois-Savossa alkoi keväällä Hyvällä mielellä -hanke, jonka tavoitteena on tuoda mielenterveystyö lähemmäksi ja löytää uusia tapoja ratkaista maakuntamme surullinen mielenterveystilanne. Matalan kynnyksen keinoja avun tarjoamiseksi ovat esimerkiksi lyhytterapia ja muunlainen keskusteluapu.

Myös mielenterveystaitojen opetusta on lisätty kouluissa. Esimerkiksi Juhani Ahon koulun opettajat ovat saaneet koulutusta kriisitilanteiden tunnistamiseen arjessa. Mielenterveystaidot lisäävät ymmärrystä mielen monimutkaisista haasteista ja purkavat ennakkoluuloja, jotka estävät liian montaa meistä hakemasta apua.

Kirjoitan usein mielenterveyden merkityksestä, koska mielen hyvinvointi luo perustan kaikelle muulle. Mielenterveyden haasteet eivät ole vain pahaa oloa, ahdistusta tai uupumusta, vaan myös arjen perusasioista selviytymistä, pakko-oireita ja voimakasta itsetuhoisuutta. Itsemurhat ovat nuorten toiseksi yleisin kuolinsyy. Niistä moni voitaisiin estää tukemalla mielen hyvinvointia ajoissa.

Vaikka mielenterveyspalveluita olisikin saatavilla, yhtenä esteenä ovat aivolohkoihimme pinttyneet ajattelutavat. Jokunen vuosi sitten kipuilin avun hakemisen kanssa – suorastaan häpesin sitä. Vaikka varmasti tarvitsin kuuntelevia korvia, vertasin itseäni muihin ja heidän ”vielä vaikeampiin” tilanteisiin. Pelkäsin vieväni paikan joltain toiselta, joka tarvitsisi apua minua enemmän. Ajatus terveydenhuollon turhasta kuormituksesta nosti avun hakemisen kynnystä ja esti tarttumasta toimeen. Entä jos pärjäisin vielä hetken omin voimin?

Mielen hyvinvointi luo perustan kaikelle muulle.

Sain apua. Pelkän uskalluksen voimalla en kuitenkaan tukea saanut, vaan etuoikeutettuna siirryin nopeasti eteenpäin työterveyden ohjaamana. Opiskeluterveydenhuollon tai julkisten palveluiden kautta polku ei olisi ollut niin helppo ja vaivaton. Mutta avun saatuani tiesin, että päätös oli kaiken jälkeen ainoastaan oikea.

Ei ole olemassa liian pientä pulmaa tai suurta surua, joka ei olisi avun ja tuen arvoinen. Jokaisella on oikeus vahvistaa mielenterveyttään ja voida henkisesti hyvin.

Kirjoittaja on kaupunginvaltuutettu (vihr.) ja kansanedustajan avustaja Iisalmesta.