Pääkirjoitus: Ota hänet käsikynkkään

Tarja Lappalainen

Tarja Lappalainen

Vanhustenviikolla on ikäihmisten asioista, heidän tarpeistaan ja murheistaan puhuttu ja kirjoitettu varsin laajasti. Hyvä niin, kunhan ikäihmisten elämää tukevia ja rikastuttavia toimenpiteitä toteutetaan myös arjessa.

Nuorena vanhuus tuntuu kovin kaukaiselta. Se on silti jokaisella edessä. Ikäihmiset osaavat kertoa, että se saapuu nopeasti.

Vanhuuden, kuten kaikkien elämänvaiheiden, tulisi olla se paras vaihe elämässä. Näin ei kuitenkaan kaikkien ikäihmisten kohdalla ole. Moni vanhus kokee yksinäisyyttä ja turvattomuutta. Läheiset ovat kaukana, apuna on turvaranneke. Sen nappi ei pysty poistamaan ahdistusta, eikä pelkoa siitä, kuinka minun käy.

Erityisen raskasta taakkaa kantavat ne ikäihmiset, jotka itsensä lisäksi huolehtivat omaishoitajina kumppanistaan. He tekevät näkymätöntä, tärkeää työtä rakkaudella.

Omaishoidolla on myös iso yhteiskunnallinen merkitys. Hoito on ihmisläheistä, mutta myös merkittävästi edullisempaa kuin ammattimainen kotihoiva tai paikka palvelutalossa. Kaikesta huolimatta omaishoitajien tarpeita ei nähdä, eikä heidän taakkaansa jaeta riittävästi.

Ikäihmiset tarvitsevat sosiaalista kanssakäymistä, arjen kohtaamispaikkoja ja turvaverkkoa ympärilleen siinä missä nuoretkin. Vanhusten viikolla on Ylä-Savossa voitu jo järjestää tapahtumia ikäihmisille – Iisalmessa viikon pääjuhla on tänään. Muukin kerhotoiminta on käynnistynyt.

Vanhuuden, kuten kaikkien elämänvaiheiden, tulisi olla se paras vaihe elämässä.

Vanhustenviikon teemana on: Luonto antaa voimaa. Se on antanut sitä korona-aikana kaikille. Luonto koettuna yhdessä toisen ihmisen kanssa on lääke uupumukseen, yksinäisyyteen ja väsyneelle mielelle.

Vanhusten elämänlaadun parantamiseksi tarvitaan yhteiskunnallista tahtoa ja toimia. Yksilöinäkin voimme tehdä jotain: ottaa ikäihmisen käsikynkkään.

Kommentoi