Mielipide: Liian heteroa? – Ensi kerralla se opettaja, kuka joka kerta ottaa oppitunneillaan esimerkikseen pariskunnasta Timon ja Tuulan, voisi vaihtaakin nimiksi Tuulan ja Tanjan

Terveystiedon tunneilla puhutaan ihastumisesta, rakastumisesta sekä seksistä monesti vain miehen ja naisen välisenä asiana. Kuvituskuva Tuire Punkki

Aada Laukkanen

On ihan totta, että suurin osa suomalaisista ovat seksuaaliselta suuntautumiseltaan heteroja, kuten kaikkialla muuallakin suurempi osa ihmisistä on. Se ei silti tarkoita, että seksuaalivähemmistöihin kuuluvat lapset, nuoret ja aikuiset eivät ansaitsisi kouluissaan ja opiskelupaikoissaan heitä mukaan lukevaa opetusta.

Liian monella kasiluokan terveystiedon oppitunneilla puhutaan ihastumisesta, rakastumisesta sekä seksistä vain miehen ja naisen välisenä asiana. Jos joskus erehdytään mainitsemaan muista kuin heterosuhteista, muistakin seksuaalisista suuntautumisista tai sateenkaariperheistä, hymähtävät luokan takaosassa istuvat naurahtaen. Tämän tosin voi suodattaa kasiluokkalaisten nuoren iän takia. Mutta voin omasta kokemuksesta sanoa, että jos juuri näillä yläasteen terveystiedon tunneilla olisi puhuttu enemmän LGBT+-ihmisistä sekä yleensäkin ihmissuhteista ei niin heteronormatiivisesti, olisin voinut jo silloin seksuaalista suuntautumistani kyseenalaistaneena löytää tämän hyvinkin ison osan itsestäni aikaisemminkin. Kyse ei ole myöskään vain näistä tietyistä tunneista, vaan melkein joka kerta kun jossain koulutehtävässä tai annetussa aineistossa mainitaan perhe, perheessä on isä ja äiti. Lasten opetus kouluissa on hyvin heteronormatiivista, jolloin se lapsi, jolla sattuukin olemaan kaksi isää tai äitiä perinteisen äidin ja isän sijasta, tuntee mitä luultavammin olonsa hyvin ulkopuoliseksi. Ongelma on siis hyvin laaja, jonka takia se tuntuu haastavalta alkaa purkamaan.

Ratkaisun ei kuitenkaan tarvitse olla vaikea: yksinkertaisesti se, että seksuaalivähemmistöt otettaisiin laajemmin mukaan kaiken tason opetukseen auttaisi. Erityisesti se, että opettajat eivät puhuessaan ennalta olettaisi, etteihän tässä luokassa nyt kukaan voi homo olla, auttaisi suuresti. Meistä puhutaan kouluissa ja opetuksessa niin, että niitä on jossakin olemassa, mutta ei täälläpäin. Tämä ajatusmalli on valitettavan yleinen, sillä usein oletus on se, että jokainen luokassa istuva opiskelija on kiinnostunut vastakkaisesta sukupuolesta. Tosiasia kuitenkin on, että kenenkään seksuaalisuutta ei voi vain arvata ulkonäön perusteella.

Ensi kerralla se opettaja, kuka joka kerta ottaa oppitunneillaan esimerkikseen pariskunnasta Timon ja Tuulan, voisi vaihtaakin nimiksi Tuulan ja Tanjan. Tai Timon ja Tommin. Näin helppoa olisi parhaimmillaan saada aikaan yhteenkuuluvuuden tunnetta seksuaalivähemmistöjen yhteydessä. Seksuaalinen suuntautuminen ei kuitenkaan ole valinta, joten kohdellaan heitä oppilaitoksissakin tavallisina ihmisinä, jotka ansaitsevat kuulua joukkoon.

2. vuoden lukio-opiskelija

Kommentoi