Mielipide: Perhosparran kisat – Kymppitonnilla otettiin kolmoisvoitto

Olympialaiset oli tarkoitus järjestää Helsingissä vuonna 1940. Johanna Erjonsalo

Lauri Niiranen

Tokion olympialaiset jäävät mieleen tyhjinä ammottavine katsomoineen ja outoine, uusine lajeineen. Olympialaisissa kautta historian on aina ollut jotain erityistä, kiehtovaa.

Berliinin olympialaisista 1936 piti tulla Hitlerin, natsi-Saksan ja arjalaisen rodun ylivoimainen näytös. Mutta voi sanoa, että yksi mies lähes pilasi Hitlerin shown. Presidentti Hinderburg oli nimittänyt Hitlerin valtakunnankansleriksi, tosin vastentahtoisesti, tammikuussa 1933.

Suomessakin Hitler oli populääri ilmiö 30-luvulla. Sanomalehtien etusivuilla ja raakkuen radiossa variksen äänellä. Nuoriso oli haltioissaan, vanhempi väki ei niinkään. Kalle Päätalon ensimmäisissä Iijoki-sarjan kirjoissa Hiltu-Jakki tenhottaa: ”Sytytti se saatanan perhosparta sovan, ei muuksi muutu.” Oikein Jakki ennusti, ei muuksi muuttunut. ”Perhosparta” oli miesten partamuotia ainakin 1900-luvun alkupuoliskolla. Tuo hassunkurinen tupsu nokan alla. Toinen yhtä kuuluisa perhosparran mies kuin Hitler oli tietenkin Charlie Chaplin.

Mutta nyt kisattiin Berliinin olympialaisissa anno domini 1936. Maailman rauhaa janoava nuoriso oli kokoontunut Saksan pääkaupunkiin. Olympiatuli syttyi 1.8. ”Citius, altius, fortius”. Berliinissä, Unter der Lindenillä, Lehmusten kadulla liehuivat hakaristiliput. Joka puolella Kolmannessa valtakunnassa, olympialipun vieressäkin. Kisojen ajaksi oli kuitenkin Berliinistä ja muistakin Saksan kaupungeista poistettu juutalaisilta kieltävät kyltit. Kuten ”juutalaisilta ja koirilta pääsy kielletty”.

Perhosparta nähtiin seurueineen sotilasasussaan olympiastadionilla, kun yleisurheilu pääsi vauhtiin. Filmikamerat kääntyivät usein Hitlerin yksityisaitioon ja mustavalkoista dokumenttia tallentui historiaan. Pääkaupungissa nähtiin oheistapahtumina huikeita sotilasparaateja. Rautakorkoinen saapas iski kipinöitä katukiveyksistä. Ei aikaakaan, niin sama sotasaapas talloisi ihmisarvon syvälle lokaan.

Mutta sitten astui areenalle yksi musta mies. Yhdysvaltojen Jesse Owens. Ei edes perhosparta aavistanut, että Jesse-poika kahmisi näistä kisoista neljä kultamitalia. 100, 200, 4x100 metrin juoksut sekä pituushypyn. Tehtaillen samalla maailman ja olympiaennätyksiä. Aitiossaan koppalakkimies taputti vaivautuneesti. Kun Owens leiskautti pituushypyn voittoon tuloksella 803 cm, Hitlerin ilme oli paljon puhuva. Kalevalaista runomittaa mukaellen Hitler: ”Murti suuta, väänsi päätä, murti mustoa haventa.” Tuntui sanovan jotain natsikaverilleen. Kenties: ”On se kun tullaan ja iletään voittaa vielä pituushyppykin. Sietämätöntä! Koko loppupäivä pilalla. Donnerwetter!” Hitler oli suorastaan rynnännyt pois aitiostaan ja stadionilta.

Juhlittiinko Jesse Owensia suurena olympiasankarina, kun hän palasi kotimaahansa? Ei todellakaan. Presidentti Roosevelt ei kutsunut miestä edes Valkoiseen Taloon, niin kuin tapana oli olympiavoittajille.

Pikkuinen Suomikin pärjäsi kohtalaisesti näissä olympialaisissa: 19 mitalia, joista 7 oli kultaista. Kymppitonnilla otettiin kolmoisvoitto. Järjestyksessä Ilmari Salminen, Arvo Askola, Volmari Iso-Hollo.

Olympiatuli sammui Berliinissä 16.8. Syttyäkseen neljän vuoden olympiadin jälkeen Helsingissä 1940. Ei syttynyt. Leimahti isompi roihu ja tuli pitempi olympiadi. Kaksitoista vuotta. Seuraavat olympialaiset pidettiin Lontoossa 1948. Berliinin olympialaisten avajaisissa irti päästetyt rauhankyyhkyset lentelivät Euroopan yllä levottomin siivenlyönnein. Sodan rummut kumisivat etäällä, lähestyivät. Asetehtaat takoivat ja marssilaulut raikuivat. Maailman nuoriso oli menossa jotakin kohti...

Iisalmi

Kommentoi