Mielipide: Rahapelien tuotot kansalaisjärjestöjen elinehto – Korvamerkinnän säilyttäminen on tärkeää

Veikkauksen tuotot ovat korona-aikana vähentyneet oleellisesti. Jussi Vehkasalo

Martti Vastamäki

Suomen Syöpäyhdistyksen valtuuskunnan puheenjohtaja Jukka Moilanen totesi Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA:n järjestöille jakamien rahapelituottojen olevan järjestöjen elinehto. Hän onkin täysin oikeassa, muun muassa vuosia johtamani Suomen vanhimman kansalaisjärjestön, nyt jo 168-vuotiaan Raittiuden Ystävien budjetti rakentuu lähes kokonaan STEA-avustuksista.

Veikkauksella on EU:n hyväksymä rahapelimonopoli, jota puolustaa vahvasti se, että tuotot on korvamerkitty järjestöille. Nyt kuitenkin Veikkauksen tuotot ovat oleellisesti vähentyneet, varsinkin koronan takia. On etsitty ratkaisuja tilanteeseen. Asiaa on värittänyt myös se, että avunsaajista ei ehkä tunnu hyvältä, että avun määrä näyttäisi olevan vahvasti riippuvainen rahapelaajien määrästä.

Asiaa tutki evp. pankinjohtaja Erkki Liikasen asiantunteva selvitysryhmä esittäen lausunnossaan neljää vaihtoehtoa. Niistä osittaisuudistus (neljäs vaihtoehto) on ainakin sosiaali- ja terveysalan järjestöjen kannalta paras. Mallissa rahapelitoiminnan tuotto säilyisi valtion budjettikehyksen ulkopuolisena ja tuotto käytettäisiin korvamerkittynä säädettyihin tarkoituksiin. Lisäksi osa rahapelituotoista ja näillä rahoitettavista menokohteista siirrettäisiin pysyvästi valtion yleisillä budjettivaroilla rahoitettavaksi. Tässä mallissa avustettavista kohteista poistettaisiin julkista vastuuta lähellä olevat toimintamuodot ja rahapelituotot käytettäisiin kansalaisjärjestöjen yleishyödylliseen toimintaan.

Korvamerkinnän säilyttäminen on tärkeää. Alkoholipolitiikassa tehty korvamerkinnän poistaminen osoitti, että se herkästi johtaa politiikkaan, joka lisää haittoja kuten ”limuviinojen maitokauppoihin” äänestämisessä kävi.

Yksi selvitysryhmän ehdotuksista, välitön siirtyminen budjettirahoitukseen, olisi riski erityisesti kansalaisjärjestöille, joiden rahoittamiseen ei ole lainsäädännöllistä velvoitetta. Liikasen ryhmän raportin mukaan uudistuksen jälkeen siirtyminen yleisiin budjettivaroihin ei lisäisi pysyvästi valtion menoja, koska menotaso noudattaisi rahapelituoton tasoa, ellei siitä erikseen toisin päätetä. Tämä tarkoittaisi rahoitustason merkittävää alenemista nykyisestä ja toisaalta kasvavaa riippuvuutta poliittisesta päätöksenteosta. Budjettiriihissä ja lisätalousarvioneuvotteluissa kansalaisjärjestöt jäisivät helposti “siltarumpuasioiden” jalkoihin.

Professori

Kommentoi