Sari Kangaskokon Vapaa sana: Märillä housuilla – Lyhyen keskustelun jälkeen sain tarvitsemani ja poistuin raskaasti hengittäen, housut kihnuttivat inhottavasti vasten jalkoja ja työpäivää oli vielä jäljellä neljä tuntia

Sari Kangaskokko

Työpaikalla ollut home aiheutti pirullista allergiaa, yskimistä ja aivastelua. Homma oli määräaikainen, joten ajattelin, että tämän kestää vaikka päällään seisten. Puolen vuoden aikana sairastin järkyttävän flunssan kolme kertaa eikä ääneni koskaan palautunut ennalleen. En valita, ääni sopisi kuulema nyt hyvin radioon kuten myös naama, hahaha.

Ramppasin työterveydessä harva se viikko. Astmalääkkeet, allergialääkkeet tai mitkään lääkkeet eivät tilannetta helpottaneet. Lääkäri toisensa jälkeen koputteli ja kolkutteli poskionteloita ja ehdottivat työpaikan vaihdosta.

Eräänä päivänä allergialääkkeet loppuivat, olin unohtanut uusia reseptin. Yskänlääkettä olin lopsinut menemään litratolkulla eikä se ollut mitään miedointa yskää hillitsevää vaan sitä kaikkein kovapaukkuisinta litkua.

Työpäivä oli ollut hektinen. Iho kutisi, yskitti älyttömästi ja astmalääke aiheutti vapinaa. Aika työterveyteen oli 10 minuutin kuluttua, kun paiskoin takaovesta ulos vetämään henkeä. Lysähdin uupuneena kumollaan olevan maitolaatikon päälle. Aiemmin oli satanut vettä, joten housut kastuivat reisiä myöten, koska vettä oli satanut myös laatikon päälle. Ampaisin takaovelle, joka tietenkin oli mennyt lukkoon. Siispä juoksin firmaan etuovesta, etsin pyyhkeen ja hiki päältä kaatuen taputtelin housuja kuiviksi, mutta aikataulu uhkasi levitä, joten ei auttanut kuin lähteä märillä housuilla.

Vapisin odotushuoneessa astmalääkkeen vuoksi ja äskeiset ponnistelut pyyhkeen ja vetisten housujen kanssa pistivät lisää kierroksia koneeseen, yskin silmät vuotaen.

– Kangaskokko, olkaa hyvä!

Tuijotimme toisiamme silmiin, punastuin lopettaen puhumisen siihen paikkaan.

Astuin peremmälle lääkärin pyytäessä istumaan. Sekuntiakaan miettimättä totesin: ”En voi istua, kastelin juuri itseni”. Tuijotimme toisiamme silmiin, punastuin lopettaen puhumisen siihen paikkaan. Lääkäri ehdotti jonkin suojan laittamista tuoliin. Kiitostelin että ei kiitos, minä tässä mieluummin seison, kun eikös oikeastaan ole aika nopea asia kyseessä, ne allergialääkkeet. Yhtäkkiä sain yskänpuuskan, joka päättyi kurlahtavaan yökkäykseen. Vapisevin käsin hamusin käsipyyhettä lääkärin todetessa, että taitaa tosiaan vähän allergiaa olla ja yskäkin vaivaa?

Lyhyen keskustelun jälkeen sain tarvitsemani ja poistuin raskaasti hengittäen, housut kihnuttivat inhottavasti vasten jalkoja ja työpäivää oli vielä jäljellä neljä tuntia.

Heti tuotantopaikalle saavuttuani joku tuli parkumaan, kuinka vessa tulvii.

Lukittauduin toiseen hyyskään ja samalla, kun riisuin housujani, soitin huoltofirmaan, että se on taas tämä Kangaskokko täällä tästä alati päänvaivaa aiheuttavasta firmasta, hoitakaa pliis tänne pari tyyppiä tekemään mitä tehtävissä on. Loppupäivä pestiin lattioita, kun viemärirassista jäi pientä pyykättävää keittiön lattialle. Aivan mahtava työpäivä, siis kerrassaan näitä ihan lämmöllä muistelee.

Kirjoittaja on iloluontoinen iisalmelainen.

Kommentoi