Pääkirjoitus: Uupuminen ei ole heikkoutta

Työn kuormittavuus ja taukojen merkitys ovat nyt työelämästä keskusteltaessa esillä. Suvi Lantta

Tarja Lappalainen

Pielaveden kunnanjohtaja Vilma Kröger kertoi taannoisessa haastattelussaan muutaman vuoden takaisesta väsymyksestään. Hän mainitsee, että kroppa kävi ylikierroksilla ja unikin häiriintyi. Kykyä pysähtyä ei ollut ennen kuin joku toinen totesi, että nyt et ole kunnossa.

Samaisessa haastattelussa Kröger toteaa, että johtajien uupumuksesta puhutaan liian vähän, se on eräänlainen tabu, kielletty puheenaihe. Kröger on tässä varsin oikeassa.

Ainakin osassa yrityksistä ymmärretään jo esimiesten ja johtajien hyvinvoinnin iso vaikutus henkilöstön hyvinvointiin ja sen myötä koko bisnekseen. Toimet fyysisen ja henkisen terveyden edistämiseksi saattavat kuitenkin yhä jäädä vähäisiksi. Toisaalta johtajan itsensä voi myös olla vaikea myöntää tai tunnistaa sitä, että ei jaksa.

Eikä tämä koske vain esimiehiä. Kyllä edelleen moni varttuneemman sukupolven suomalainen ajattelee, ettei terve ihminen uuvu eikä masennu, en ainakaan minä. Ja jos niin sattuisi tapahtumaan, ei siitä ainakaan kenellekään puhuta, se on heikkouden merkki ja hävettävää. Nuoremmat ihmiset osaavat jo nähdä asian toisin: itsestä huolehtimisena ja terveydenhoitona, mitä se onkin.

Ihminen ei ole onneksi kaiken kestävä ikiliikkuja. Se tekee ihmisestä ainutlaatuisen, inhimillisen ja mielenkiintoisen. Joskus kuormitusta tulee liikaa ja voimavarat loppuvat.

Vilma Kröger kysyy, tarvitseeko meidän suorittaa omaa elämäämme? Pysäyttävä ajatus.

Ihminen ei ole onneksi kaiken kestävä ikiliikkuja. Se tekee ihmisestä ainutlaatuisen, inhimillisen ja mielenkiintoisen.

Kenties voisimme vaatia edes vähän vähemmän itseltämme, eikä antaa toistenkaan vaatia liikaa, huolehtia palautumisesta ja olla läsnä niin itselle kuin toisille.

Kesän loma-aika mahdollistaa rentoutumisen – ehkä aikaa on jopa pieneen oman elämän tarkasteluun. Elänkö aidosti vai suoritanko?

Kommentoi