Mielipide | Autoilua – Kerran naapurin poika laittoi kynnyskoteloon koivusta vahviketta ja pakkelia päälle

Menneeseen elämääni mahtuu jos jonkinlaista auton kotteroa. Jos halusi liikkua nelipyöräisellä, se täytyi hankkia autoliikkeen tai jobbarin takapihalta lähes liikenteestä poistattavien laanista. Rahoja kun ei ollut investoida kalliisiin kulkuneuvoihin. Hyvä kun sai leivän. Niitä hylkyjä sitten duunattiin liikenteeseen kelpaaviksi. Oppi siinä kyllä muistamaan moottorin kannen momentit ja venttiilien välykset. Monesti autokaupoissa tuli huijatuksi, vaan kun ei ollut purkuoikeuksia. Parhaimmillani pääsin asunnolle, kun moottorista kuului ilkeä klonks ja jumissa oli kuin jyrin tyrä.