Anna Fältin Vapaa sana: Elämänkehä – Jos osaisi arvostaa ja juhlistaa syklisyyttä, antaisi se aivan erilaisen vapauden nauttia siitä mitä on

Anna Fält

Anna Fält

Kirjoitan tätä tekstiä kesäpäivänseisauksena ja mietin vuoden kiertoa. Nämä kaksi seisausta ja kaksi tasausta joita planeettojen liikkeet saavat aikaan ovat rytmittäneet ihmisen elämää tuhansia vuosia. Valon katoaminen talvipäivänseisauksena 21.12 ja valon ollessa enimmillään näin 21.6 aikoihin ovat olleet suuret juhlat. Kaikki elo alkaa auringosta, sen tiesivät jo muinaiset kansat jotka palvoivat erilaisia aurinkojumalia. Ei ole mikään sattuma että nykyiset kristilliset juhlapyhät kuten juhannus ja joulu on nykyisessä kalenterissammekin sijoitettu näiden päivien läheisyyteen. Nämä ajat ovat olleet juhla-aikoja jo kauan ennen järjestäytynyttä uskontoa.

Länsimaissa vasta moderni teollisuuden ajan ja valistuksen ajan ihminen on alkanut katsella maailmaa niin lineaarisena kuin sitä nykyään ajatellaan, “syntymästä kuolemaan”. Entisajan ihminen on elänyt syklistä elämää jossa kaikki menee erilaisissa toisia seuraavissa kierroissa: vuodenkierto, kuunkierto, kuukautiskierto…

Usein mietin kuinka suoranaisen väkinäinen ajatus on asettaa elämä aikajanalle: kun kaikki luonnossa ja ympärillä luontevasti näyttää asettuvan omiin kiertoihinsa, koettaa ihmisapina vääntää elämäänsä pisteiden A ja B välille sopivaksi pakettiratkaisuksi. Jos osaisi arvostaa ja juhlistaa syklisyyttä, antaisi se aivan erilaisen vapauden nauttia siitä mitä on, ei olla ajatuksissaan jo siirtymässä seuraavaan pisteeseen.

Monissa alkuperäiskulttuureissa naiset ovat kokoontuneet niin sanottuihin Punaisiin Telttoihin viettämään yhdessä vuotopäiviä. Silloin on vaan levätty, seurusteltu, varmasti jaettu salaisuuksia ja laulettu. Mikä ihana ajatus, että kaikki heimon menstruoivat ovat oikein yhdessä kokoontuneet juhlistamaan omaa syklistä luontoaan! Suunnilleen noin joka 28:s päivä on palattu samaan telttaan, samojen tyyppien kanssa joiden kanssa kierto on synkronisoitu (Jos et tiennyt niin tiiviisti yhdessä elävien kuukautiskierrot tapaavat mennä yksiin). Aivan kuten joka 28:s nousee täysikuu jolloin on myös pidetty valtavan tärkeitä rituaaleja: On ollut niin sanottu harvest moon syksyllä, kun viimeiset sadonkorjuut on saatu yötä myöten valmiiksi kuunvalossa, on ollut keskitalven täysikuut, jotka tuovat sen valon jota aurinko ei suo.

On aika kaunis ajatus tehdä sellainen vuosikatsaus aina tasauksen tai seisauksen kohdalla kiertoa: Miten meni talvi? Mille tuntuu nyt keskikesällä? Onko syksy alkanut kuten suunnittelin? Olenko pysähtynyt talven hiljaisuuteen keräämään voimia? Planeettamme, luontomme ja ihmiskehomme antaa monta mahdollisuutta pysähtyä hetkeksi eteenpäin rullaavan elämämme äärelle. Kuin aika hieman hetkeksi hidastuisi, voimme katsoa missä ollaan nyt menossa tässä virrassa. Ilman vastaanpyristelyä voi tehdä tilapäiskatsauksen, todeta että nyt on näin, ja antaa virrata. Tai alkaa lempeästi kauhoa hieman uuteen suuntaan jos näyttää, että jotain olisi muutettava pystyäkseen elämään onnellisempaa, oman näköistä elämää.

Auringon ollessa korkeimmillaan ja muistuttaessa meille universumin suurimmasta elämänvoimasta voisi kenties tuota energiaa vähän imeä itseensäkin. Nyt on täydellinen aika tehdä kaikki ne voimia vaativat hommat – Talvipäivänseisauksen aikaan sitten voi jäädä vällyn alle! Tai voisi vaikka rientää ulos paljasvarpain, maata nurmikolla ja vaan ihastella sitä elämää mitä valopallo taivaalla saa aikaan ja kiittää kaikesta yltäkylläisyydestä.

Kirjoittaja on laulaja, kansanmuusikko ja kulttuurityöntekijä.

Mikä ihana ajatus, että kaikki heimon menstruoivat ovat oikein yhdessä kokoontuneet juhlistamaan omaa syklistä luontoaan!

Kommentoi