Riikka Pirkkalaisen Vapaa sana: Ensin se oli oikeus, pitääkö vielä pakottaa? Äänestysprosentti oli järkyttävän huono koko maassa

Riikka Pirkkalainen

Riikka Pirkkalainen

Viime sunnuntain kuntavaaleissa suomalaiset pääsivät äänestämään. Äänestysprosentti oli järkyttävän huono koko maassa, erityisesti esimerkiksi meillä Iisalmessa.

Yleinen ja yhtäläinen oikeus äänestää kuntavaaleissa on Suomessa vasta vähän yli sata vuotta vanha. Veronmaksukykyyn tai virka-asemaan aiemmin sidottu äänioikeus koettiin epäoikeudenmukaiseksi ja mahdollisuus äänestää annettiin kaikille.

Nyt olemme itse ajamassa tilanteen takaisin siihen, että kansalaisten taustatekijät vaikuttavat hänen äänensä kuulumiseen yhteiskunnassa. Tulot ja koulutus vaikuttavat äänestysaktiivisuuteen. Historia siis tietyllä tavalla toistaa itseään, tosin nyt vapaaehtoispohjalta.

Mitä nuorempiin ikäluokkiin mennään, sen heikompaa on into äänestää. Yhteiskunnallinen aktiivisuus on aihealue, jossa perheiden omaa vastuuta ei voi ulkoistaa.

Yhteiskuntaopin tunnit tai eri järjestöjen kampanjat nuorisovaalit mukaan lukien pyrkivät kasvattamaan nuorista aktiivisia kansalaisia. Jos kuitenkaan kotoa ei anneta mallia äänestämiseen, vaalien merkitys oman elämän raameille ei nuorelle avaudu.

Suuret ikäluokat ovat varmasti saaneet kuulla kertomuksia siitä, millaista oli, kun oma suku ei päässyt äänestämään. Silloin mahdollisuus äänestää tuntuu todelliselta oikeudelta, jota he myös hyödyntävät vilkkaammin kuin muut ikäluokat.

Meilläkin puhutaan Iisalmi-puolueesta – yhdessä on haettu ratkaisuja kotikaupungin parhaaksi.

Käsitteiden muuttuminen kertoo yhteiskunnan muutoksesta. Siinä missä historian sivut kertovat yleisestä äänioikeudesta, suomalaiset ovat jo kauan keskuudessaan puhuneet äänestämisestä velvollisuutena. Olkoonkin, että mikä tahansa motiivi äänestää on yhtä hyvä, niin kansan suussa oikeuden muuttuminen velvollisuudeksi kertoo pitkän ajan ilmiöstä.

Jos velvollisuuden tunnekaan ei tuota tulosta, seuraava askel on pakko. Äänestyspakkoakin on jo julkisessa keskustelussa kuntavaalien jälkeen väläytelty. Itse en sitä kannata. Luotan siihen, että intoa ja tahtoa äänestämiseen on mahdollista nostaa. Tässä katseet kääntyvät ennen muuta puolueisiin.

Kuntapolitiikan arki on varsin sovinnollista. Lähes kaikki valtuustoissa edustettuina olevat puolueet ovat mukana kunnanhallituksissa. Tämä on taannut sen, että eduskunnasta tuttu hallitus-oppositio -asetelma puuttuu kunnista. Meilläkin puhutaan Iisalmi-puolueesta – yhdessä on haettu ratkaisuja kotikaupungin parhaaksi.

Jos kuitenkin julkisesti halutaan nostaa omaa profiilia räyhäkkäästi ja provosoiden, vaalien jälkeinen yksituumaisuus voi hämmentää kuntalaisia. Osa jopa pettyy ja voi jättää seuraavissa vaaleissa äänestämättä, jos muutosta ei luotujen mielikuvien mukaisesti rytinällä tullutkaan.

Ratkaisuhakuisuudesta kannattaisi olla ylpeitä. Järkevillä kompromisseilla ja hyvällä kuntapolitiikalla on luotu suomalaisille arki, jonka myötä olemme maailman onnellisin kansa.

Käytännössä se näkyy meillä Iisalmessa elävänä kaupunkina, Suomen parhaana peruskoulutuksen tasona, vientiä ja työtä takovina yrityksinä ja kauniina ulkoilumahdollisuuksina. Nämä eivät ole tulleet automaattisesti eivätkä ole itsestäänselvyyksiä meilläkään jatkossa.

Kiitos Sinulle, joka äänestit. Se on edelleen yhteinen oikeutemme.

Kirjoittaja on Iisalmen kaupunginvaltuutettu, keskustan puoluesihteeri.

riikka.pirkkalainen@keskusta.fi

Kommentoi