Mielipide: Kun olin onnellinen – Käännyin yliopistolliseen sairaalaan päin ja kiitin ja kumarsin syvään

Ambulanssissa mitattiin verenpaine, sokeriarvot, happisaturaatio ja muuta. Kuvituskuva Vuokko Nissinen

Leo Härmä

Illalla menin normaaliin tapaan nukkumaan, mutta samalla sain aivan järisyttävän vatsakivun. En ollut sellaista koskaan aiemmin kokenut. Mieleeni tuli jopa ambulanssi, ja heti.

Minulle oli täysin epäselvää, missä kohtaa kipu oli, toisaalta en tiennyt, missä on tosiasiassa maksa, munuaiset, perna, sappi, umpisuoli tai haima.

Kärvistelin sängyssä yön. Aamulla chatista varasin ajan paikalliselle terveyskeskuslääkärille. Iltapäivällä lääkäri tutki vatsaani ja sanoi lopuksi, että otetaan tulehdusarvo. Kuulin että se oli reippaasti yli 200.

– Se on sitten sairaalareissu. Otatko ambulanssin vai taksin, valkotakkinen kysyi. – Vastasin, ambulanssin.

Ambulanssi tuli noin 15 minuutin päästä. Ambulanssissa mitattiin verenpainetta, sokeriarvoja, happisaturaatiota ja ties mitä raporttiin, kun olin ihan miellyttävässä asennossa paareilla. Tunnin ajon jälkeen saavuttiin suureen yliopistollisensairaalan päivystykseen.

Minut vietiin pieneen huoneeseen. Sain sairaalaan vaatteet. Joku lääkäri tuli ja tiedusteli, että osaanko nyt yhtään sanoa, missä päin kipu on lähinnä, enpä osannut vieläkään vastata. Varsin pian minut vietiin ilmeisesti niin sanottuun viipalekuvaukseen, jonka jälkeen kävi ilmi sappirakon tulehdus.

Iltapäivällä minut kuljetettiin osastolle, jossa lääkäri totesi, että illalla minut vielä leikataan. Ennen leikkausta tarkastettiin henkilötietoni ja sain pienen muovimaskin nenän ja suun ylle. Muistan, että ennen nukutusta ajattelin monia kauniita asioita ja seuraavan kerran heräsin osastolla yöllä, sappirakko oli pois. Olin niin pöpperössä, että heräämön tapahtumista en muista mitään tai kuljetusta osastolle, eikä mitään lääkäreiden nimiä jäänyt siinä yhden päivänrytäkässä missään vaiheessa mieleeni.

Olin onnellinen että leikkaus oli onnistunut, vaikka robottileikkauksesta oli jouduttu siirtymään avohaavaleikkaukseen ”herran” liiallisten rasvojen takia. Haava oli 22,2 senttinen.

Kun olin onnellinen, päätin sairaalan kahviossa kotiinlähtöpäivänä ottaa kerralla kaksi berliininmunkkia ja juoda yhden pienen kahvin.

Kun tulin ulos sairaalasta, käännyin yliopistolliseen sairaalaan päin ja kiitin ja kumarsin syvään gastrokirurgiaan päin ja kävelin sitten läheiselle bussipysäkille odottamaan kotikaupunkiini lähtevää linja-autoa.

Kommentoi