Heli Kanasen Vapaa sana: Hiljaisuudessa luonto parantaa – Rakentamaton luontoympäristö onkin yhtä tärkeä kuin puhdas vesi

Heli Kananen

Siksi ihmisen on kaipuu luontoon, heijastelemaan itseään omaa kokonaisvaltaista hyvinvointia tukevasta ympäristöstä.

Kun ihmisyhteys ja tekninen, rakennettu ympäristö voivat sairastuttaa, viedä voimamme ja kaventaa perspektiiviämme, luontoyhteys sen sijaan palauttaa meitä tasapainoon. Se auttaa meitä vapauttamaan uutta luovat voimavaramme. Rakentamaton luontoympäristö onkin yhtä tärkeä kuin puhdas vesi.

Luonto ja luonnossa avautuva kaiken symbioottinen yhteys on aito ja oikea perusta uudelle ihmistä kunnioittavalle yhteiskunnalle. Luontoyhteydessä voimme nähdä, miten sen minkä teemme lähiluonnolle, miten kohtelemme maata ja metsiä, sen teemme itsellemme.

Luonnossa voimme tulla sisäiseen rauhaan. Luonnon tukemana voimme käsitellä sisäiset ristiriitamme, joita ulkoinen epäharmonia vain ilmentää, tuo näkyväksi. Asuinympäristön luonnon tukemasta, yksilöissä muodostuvasta sisäisestä rauhasta nousee myös uudistuva yhteisöllinen tila, uusi yhteiskunta ja sen rauhanomaiset, tiedostavat rakenteet.

Luonnon rakastavassa yhteydessä ihminen saattaa syntyä uudeksi ja löytää sellaisia voimavaroja, jotka eivät ole olleet muutoin saapuvilla ja tuttuja. Luonto on uuden luomisen ehdoton edellytys.

Metsässä ihminen voi tulla itsetuntemukseen, kehittyä tunneälyyn, viisauteen, sekä laskeutua aitoon, ihmistä sisältäpäin ravitsevaan yhteyteen itsessään ja toisten kanssa.

Luonto ja luonnossa avautuva kaiken symbioottinen yhteys on aito ja oikea perusta uudelle ihmistä kunnioittavalle yhteiskunnalle.

Luonnon turvallisessa, aidossa sylissä voivat kulutuskulttuurissa itsekkäälle asteelle jääneet ihmiset jalostua ihmisyydessään. Tulla ensin itserakkauteen, -myötätuntoon ja armollisuuteen, sitten myös kunnioittamaan toisen yhtäläisiä oikeuksia, oikeutta hiljaisuuteen, suojaan.

Ilman yhteyttä metsään ja ymmärrystä yhteyden merkityksestä ihmisyydessä aikuiset lapset, egot johtavat yhteisöjämme ja rakentavat sitä materian varaan.

Talous ja materialistinen nykymaailma, uudet tekniset laitteet eivät uutuudestaan, upeudestaan ja suuruudestaan huolimatta pysty kuitenkaan vastaamaan ihmisen syvimpiin tarpeisiin turvasta, hoivasta ja rakkaudesta. Siihen, mikä tekee meistä ihmisen.

Ihmismalleja aikuistumiselle, ihmisen kehittymiselle itsekkäästä egoihmisestä viisauteen on kapitalistisessa, juurensa ja syvemmän ihmisyyden unohtaneessa nykykulttuurissa kuitenkin hyvin vähän. Mutta koskematon, bioenergiaa meille tarjoava luonto vanhoine puineen, sekametsineen ja järvineen on sellainen.

Luonto on kultaa, taloutta, tai mitä tahansa ihmismielen luomaa ideologista rakennelmaa suurempi arvo. Luonnon hiljaisuudessa löydämme kauneutemme, pyhyytemme, todellisen aidon itsemme. On luonto ja ihmisen sisin yhtä.

Kauneutta luonnosta

Hiljaisuudessa, luonnon ihmiskeholle lempeiden äänien ja energian keskellä.

Luonnon sylissä, teknisen, rakennetun ympäristön ihmistä syövän paineen ulottumattomissa me parannumme.

Kirjoittaja on FT, vapaa kirjoittaja ja luontaishoitaja.

Kommentoi