Elina Komulaisen Vapaa sana: Saatellen – Vilkutetaan niin pitkään kuin nähdään toisemme

Elina Komulainen

Elina Komulainen

Tiedättekö lapsuudesta tilanteen, kun kaverin oli aika lähteä kyläilyltä kotiin juuri silloin, kun leikki oli kesken? Harmitti erota. Silloin lähdettiin saattelemaan kaveria. Yhdessäolo ei vielä päättynytkään. Kaveri sai kotimatkalle seuraa. Matka taittui mukavasti äskeisiä juttuja jatkaen tai seuraavia yhteisiä touhuja suunnitellen. Tienhaarassa jäätiin vielä nojailemaan polkupyörään ja jakamaan tärkeitä, yhteistä sidettä vahvistavia, salaisuuksia. Kellon viisarit juoksivat. Lopulta oli pakko lähteä, etteivät vanhemmat huolestu tai hermostu.

Tiedättekö tilanteen, kun lapsi on kasvanut siihen pisteeseen, että on aika lähteä tutustumaan uuteen kouluun? Haikein mutta iloisin mielin vanhempi saattelee lapsen uuden alkuun. Toivoen, että kaikki menisi hyvin. Toivoen, että löytyisi hyviä kavereita ja oppimisen iloa, hyvää mieltä ja onnistumisia. Siirtymävaiheeseen kuuluu myös häivähdys kylmiä väreitä, koska vanhempi tietää, että edessä on monenlaisia päiviä. Saatteleminen on valmistautumista tulevaan. Se sisältää myös rohkaisua ja kannustusta monenlaisen uuden kohtaamiseen ja mikä tärkeintä, siitä nauttimiseen.

Tiedättekö tilanteen, kun kesä on ihan nurkan takana ja opettaja saattelee lapset lomalle kainalossaan laatikollinen jäätelötuutteja? Kun on tehnyt oman parhaansa, on aika avata jäätelön käärepaperi ja nuolaista kesää.

Tiedättekö tilanteen, kun vanhempi vie lapsen kesäleirille tai riparille? Teini toivoo: ”Jätä vaan tähän parkkipaikalle. Juoksen tästä. Älä ainakaan tuu sinne.” Vanhempi ehtii juuri ja juuri huikata oven välistä hätäiset heiheit ja heittää perässä sadekamppeet.

Sanaan saatella sisältyy niin lämpöä, jakamista kuin turvallisuuttakin. Myös haikeutta ja luopumista. Siihen sisältyy voimakkaita tunteita. Halaus. Suukko. Käden puristus. Selkään tai olkapäälle taputus. Silitys. Kauniita sanoja. Kiitos. Pidä hauskaa. Olet tärkeä. Hyvää matkaa. Nähdään.

Saatteleminen havahduttaa huomaamaan ajan kulun, yhdessäolon merkityksen, tietyn elämänvaiheen päättymisen ja uuden ajanjakson alkamisen. Toisen ihmisen tärkeyden.

Konkreettisessa saattelemisessa on omat tärkeät puolensa.

Koronatilanteessa moni saattelu on jäänyt tekemättä tai muuttanut muotoaan. Tilalle on tullut nopea käden heilautus tietokoneen näytöllä. Punainen klikkaus. Pysähtynyt kuva. Sinne meni, silmänräpäyksessä! Konkreettisessa saattelemisessa on omat tärkeät puolensa. On tärkeää kohdata ja sanoa tärkeät sanat rauhassa, niin että ajatus ja mieli ehtivät mukaan. On tärkeää puristaa kättä tai taputtaa olkapäälle, ojentaa eväskassi tai kukkanen. On tärkeää pyöräillä itsekseen risteyksestä toiseen suuntaan ja kelata samalla äsken kokemaansa. Tai jäädä hetkeksi parkkipaikalle tasoittelemaan sydämen tykytyksiä.

Vilkutetaan niin pitkään kuin nähdään toisemme. Niin pitkään kuin poninhäntä vilahtaa nurkan taakse. Niin pitkään kuin pyörän ohjaustanko kääntyy mutkasta. Niin pitkään kuin junan viimeinen vaunu katoaa näkyvistä.

Kunnes tavataan jälleen ja kerrotaan tärkeimmät kuulumiset.

Kirjoittaja on lastenkirjaileva psykologi.

Kommentoi