Mielipide: Vastine Satu Salmisen kirjoitukseen (Iisalmen Sanomat 4.5.2021) – Nykyedistyksellisten suusta kuultuna siinä nimittäin ei välity ironian häivähdystäkään

Isänmaallisuus ei ole poissulkemista ja erimielisyyksien lietsomista vaan velvollisuudentuntoa ja rakkautta synnyinmaata kohtaan. Marko Kauko

Jyri Paretskoi

Minulla ei ole ollut tapana selitellä tekemisiäni tai sanomisiani yleisönosastolla, mutta nyt lienee paikallaan oikaista joitain virheitä, joita Satu Salminen on kirjoituksessaan minusta ja sanomisistani esittänyt. En tiedä, olivatko hänen väitteensä tahallisia vai tahattomia väärinymmärryksiä. Molemmat vaihtoehdot ovat omalla tavallaan surullisia.

Kuten monet juttujani lukevat ovat vuosien varrella huomanneet, käytän usein kirjoituksissani tehokeinoina erilaisia huumorin ilmentymiä. Myönnän, että esimerkiksi ja erityisesti ironia ja sarkasmi voivat toisinaan olla hankalasti avautuvia yksityiskohtia etenkin teksteissä, jotka käsittelevät vakaviakin aiheita. Toisaalta ne kuitenkin tuovat kirjoituksiini mukavasti erilaisia tasoja ja sävyjä, jotka uskoakseni ainakin joitakin lukijoista ilahduttavat.

Vapaa sana -palstalla (Iisalmen Sanomat 26.4.2021) Konservatiivinen vanha pieru – Arvoni eivät kohtaa nykyedistyksellisten ihanteita -kirjoituksessani pyrin mielestäni hyvinkin oivallisin sanakääntein osoittamaan, että vaikka puolustan ”vanhanaikaisesti” tärkeiksi kokemiani asioita, kuten yhdenvertaisuutta, käsitykseni siitä(kään) eivät täysin kohtaa niin sanottujen nykyedistyksellisten näkökantoja. Jos minun arvojani aikoo tai haluaa, ehkä julkisestikin, arvostella ja punnita, kannattaa lukea kyseinen juttu oikein ajatuksen kanssa.

On totta, että joskus pidän niin sanottujen nykyedistyksellisten ajatusmaailmaa vieraana, etenkin jos heidän ihanteensa ja toimintatapansa ovat ristiriidassa sen kanssa, kuinka he itse toimivat. Arvostan kuitenkin ihmisiä, joilla yhä on ihanteita ja jotka niitä kohti pyrkivät. Ristiriitaisuuksien osoittaminen ei kuitenkaan ole haukkumista, kuten Salminen antaa ymmärtää.

On aina helppoa nähdä rikka toisen silmässä, enkä itsekään ole aina katsonut peilikuvajaistani niin tarkoin kuin ehkä olisi pitänyt. Olisi kuitenkin toivottavaa, jopa suotavaa, että konservatiivinen vanha pieru -termiä minusta käyttäisivät itseni lisäksi vain ne, jotka ajattelevat itsestään samoin. Nykyedistyksellisten suusta kuultuna siinä nimittäin ei välity ironian häivähdystäkään, vaan he tarkoittavat sitä täydestä sydämestään. Silloin se on tarkoituksellisen loukkaavaa ja asettaa sanojansa korkealle kohteensa yläpuolelle. Toki niinkin saa aivan vapaasti tehdä, jos sellaiseen tarvetta tuntee.

Salminen väittää, että olisin sitä mieltä, että vain äärioikeistolaiset olisivat isänmaallisia. En tiedä, miten kummassa hän näin nurinkuriseen johtopäätökseen on voinut päätyä, mutta väite ei voisi olla enää juurikaan kauempana todellisuudesta. Vaikka olenkin sitä mieltä, että kaikkien suomalaisten tulisi olla isänmaallisia, en todellakaan pidä äärioikeiston kiihkoilua osoituksena isänmaallisuudesta, päinvastoin. Minulle isänmaallisuus ei ole poissulkemista ja erimielisyyksien lietsomista vaan velvollisuudentuntoa ja rakkautta synnyinmaatani kohtaan.

Toisin kuin Salminen väittää, en myöskään ole missään sanonut, että tasa-arvo on jo saavutettu. Paljon on työtä jäljellä, olkoonkin, että Suomi on jo pitkään ollut tässäkin asiassa edelläkävijä ja oikean suunnan viitoittaja. Vaikka Salminen epäilemättä kovasti haluaa pitää minua kauheana sovinistina, epätasa-arvon ynnä kaiken muun hirvittävän ja kauhistuttavan kannattajana, kaikki minut tuntevat ihmiset tietävät hyvin, että hän on pahasti väärässä. Se hänelle kuitenkin suotakoon, koska Suomessa ei ole oikeassa olemisen pakkoa.

Toisin kuin Salminen, minä en mielelläni viittaa ministereihin naisministereinä vaan ihan vain ministereinä. Sukupuolen turha ja tarpeeton korostaminen on mennyttä aikaa, eikä minulla ole niitä aikoja ikävä.

Mitä edellistä edeltävään Vapaa sana -palstalla ilmestyneeseen kirjoitukseeni tulee, pääsee jokainen sen varmasti niin halutessaan edelleen lukemaan. Jos sen sisältävän pintapuolisen huumorin alla olevia faktoja haluaa tarkastella, niin sehän on vain hyvä asia. Tietoa ja ymmärrystä asioista ei oikeastaan koskaan voi olla liikaa. Kolumnin julkaisuvaiheessa kävimme Iisalmen Sanomien toimituksen kanssa jutun faktat läpi eikä korjauksille tai oikaisuille ollut tarvetta. Huumori voisi olla parempaa, että kaikki sen ymmärtäisivät, mutta siihen kykenevää humoristia ei vielä ole syntynyt. Minä tyydynkin siihen, että on hyvä, jos sentään joku ymmärtää ja ehkä ohimennen naurahtaakin.

Toivon sydämestäni kaikkea hyvää Satu Salmiselle. On hienoa, että hän jaksaa ja uskaltaa ottaa omalla nimellään kantaa tärkeinä pitämiensä asioiden puolesta ja suurina vääryyksinä kokemiaan asioita vastaan. Jatkossa toivoisin hänenkin kuitenkin pysyttäytyvän väitteissään toisista ihmisistä tosiasioissa, vaikka mielikuvat ja tunteet muuhun usuttaisivatkin.

Kommentoi