Elina Komulaisen Vapaa sana: Jos äiti olisi kukka – Kuka muistaa pitää huolta siitä, että myös emokukkasia tuetaan?

Elina Komulainen

Elina Komulainen

Kun kuopus syntyi, oli Taimin päivä. Sen pienimmän.

Toukokuun neljäs on Ruusun nimipäivä. Ruusu on harvinainen etunimi mutta pidetty ja kaunis kukka eri tilanteissa. Toukokuun toinen sunnuntai on äitienpäivä. Jos äiti olisi kukka, mikä kukka hän olisi?

Maailma on täynnä kauniita, erilaisia kukkia. On ikkunan pielessä kasvavia pelargoneja ja kauempaa kotiutuneita eksoottisia orkideoita. On kukkapenkkiin tiukasti juurtuneita, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen kukkivia ukonhattuja. Vaikka perennat siirretään uuteen kasvupaikkaan, ne kukkivat silti. On nuoria ja hentoja esikon nuppuja, jotka vasta aukovat terälehtiään. On ruiskaunokkeja viljapellossa. On yksinäisiä leskenlehtiä asfaltin reunalla. On sitkeitä voikukkia, jotka nousevat kohti valoa, vaikka ne niitetään kerta toisensa jälkeen. On syysmultaan tökittyjä sipuleita, jotka putkahtavat keväällä ensimmäisinä kylmästä maasta värittäen talvesta kalpeat mannut. On viime kesän orvokkeja, jotka tunkevat sievät poikasensa soran läpi mitä eriskummallisimpiin paikkoihin. On maljakkoon nuupahtaneita neilikoita, jotka kukoistaisivat, jos joku muistaisi lisätä niille vettä. On ahkeraliisoja ja anopinkieliä. Rönsyliljoja. On hallanarkoja keijunmekkoja. On vahvavartisia auringonkukkia.

Neuvolapsykologin työssä on etuoikeus kohdata äitejä erilaisissa vaiheissa. Äitiyden alussa, uuden elämänvaiheen edessä, kehossa ja mielessä myllertävät pienet istutuslapiot tai isommat kuokat. Ne muokkaavat maaperää sopivaksi. Ilmassa on poutapilviä ja auringonlämpöä, mutta luonnollisesti myös epävarmuutta. Onko multa sopivaa? Miten paljon sitä kastellaan? Mitä lannoitetta tarvitaan vai tarvitaanko? Joskus kasvu on alkanut varjossa ja etsitään valoisampaa paikkaa.

Maaperästä ei aina synny uutta kasvua, vaikka kaikki on valmista. Mullasta ei nouse merkkejä uudesta elämästä, vieläkään. Ilmassa on odotusta, pettymystä, uusia toiveita. Toisenlaisia toiveita.

Kasvun edetessä koittaa uusi vaihe. Miten taimi tuetaan niin, että se pysyy pystyssä ja pärjää erilaisissa sääolosuhteissa kaikkina vuodenaikoina? Äitiys on tärkeää ja vielä tärkeämpää myös silloin, kun kukoistusta on vähiten. Harva kukka kukkii jatkuvasti. Kuka muistaa pitää huolta siitä, että myös emokukkasia tuetaan? Tulee vaiheita, jolloin kaikki terälehdet lakastuvat ja tipahtavat. Taimetkin voivat nuupahtaa. Joskus yllättävä raekuuro voi piiskata terälehdet, vaikka tarkoituksena oli löytää ymmärryksen versoja. On piikikkäitä ohdakkeita, joille ei pidä antaa tilaa vallata omaa kukkapeltoaan.

Äiti. Monelle se on elämän tärkein sana.

Kun lapsi piirtää äidin, piirustuksessa on usein sydän, kukka tai molemmat. Kun lapsi piirtää perheen, piirustukseen ilmestyy usein ensimmäisenä äiti. Äiti. Monelle se on elämän tärkein sana. Ei vain sana, vaan paljon enemmän. Kahlil Gibran kuvaa tunnetussa runossaan äitejä taipuisiksi jousiksi, joista lapset sinkoavat matkaan kuin elävät nuolet. Niin taipuvat kukkien varretkin ja siemenet irtoavat tuulen mukaan. Taivutaan riemulla, niin kuin Gibran rohkaisee!

Kirjoittaja on lastenkirjaileva psykologi.

Kommentoi