Pandemian aikaa on kaikkialla eletty jo vuosi ja koronan vaikutukset ovat tulleet näkyväksi osaksi meidän yhteiskuntaamme ja toimintaamme.
Olemme kaikki saaneet seurata, mitkä ovat koronan vaikutukset niin työhön, arkeen, vapaa- aikaan kuin talouteen. Etenkin näkyväksi ovat tulleet sosiaali- ja terveydenhuollon toiminta, kuten sen toimivuus, kantokyky ja ongelmat.
Koronan vaikutuksia olen Suomen lisäksi päässyt seuraamaan myös laajemmassa kuvassa Eurooppa tasolla, kuinka kollegat hoidon ammattilaisina ovat kohdanneet koronan heidän työssään.
Hoitotyöntekijät ovat työskennelleet etulinjassa ja he ovat altistuneet koronavirukselle enemmän kuin monet muut ammattiryhmät.
Vaikka koronalla on ollut erilaisia vaikutuksia Euroopan maihin, niin yhteinen nimittäjä on, että virus on iskenyt kovin ottein vanhusten hoidossa oleviin.
Etenkin traagiset koronavirus tartunnat hoivakodeissa ovat tuoneet näkyväksi hauraat asiakkaat sekä heitä hoitavan hoitohenkilökunnan.
Se toi radikaalilla tavalla esiin hoitotyön työolot ja työmäärän.
He ovat olleet huolissaan omasta sairastumisesta, viruksen tarttumisesta työpaikalla ja omien perheenjäsenien asettamisesta vaaraan virukselle.
Viime keväänä muun muassa uutisoitiin koronan leviämisestä hoivakoteihin sekä suurista kuolemantapausten määristä hoivakodeissa Euroopassa, kuten Espanjassa, Italiassa ja Ranskassa.
Pandemian iskun vaikutukset vanhustenhoitoon juuri kertoo ongelmista, kuten kuinka alirahoitettu, aliresursoitu ja aliarvostettu ala on. Tämä on seurausta vuosien saatossa tapahtuneesta säästöpolitiikasta, ja vaikutuksensa on myös ollut alan lisääntyneellä yksityistämisellä.
Pandemia sai aikaan sen, että suurelle yleisölle näkymätön hoitotyö tuli näkyväksi niin Suomessa kuin Euroopassakin.
Se toi radikaalilla tavalla esiin hoitotyön työolot ja työmäärän. Näiden haasteiden edessä kaikkialla Euroopassa hoitotyöntekijät ovat tehneet hämmästyttävää työtä.
Ammattiliitoilla on jäsenten edunvalvonnassa ollut merkittävä rooli. He ovat taistelleet jäsenten suojavarusteiden saatavuuden, käytön ja korona testaukseen pääsyn puolesta.
Pandemia onkin juuri osoittanut, että alalla on suuria puutteita, joista ammattiliitot ja niiden jäsenet ovat varoittaneet, sekä protestoineet monien vuosien ajan, kuten työoloista, henkilöstömäärästä ja alirahoituksesta.
Olisiko nyt korkea aika kuunnella heitä, minkä hoitotyöntekijät ovat tiedostaneet jo pitkään.
Rankka vuosi dokumentissa olemme voineet katsoa koronan vuoden tapahtumien kulisseihin.
Dokumentissa pysäyttävää oli Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen johtajan Mika Salmisen kommentti terveydenhuollon kantokyvystä, jossa hän totesi, että ”ei tästä terveydenhuollosta voi ikuisesti säästää.
Jos me ollaan lähellä ylikuormittumista sillä, että meillä on muutamia satoja ihmisiä sairaalassa, herättää kysymyksiä onko länsimainen terveydenhuollon järjestelmä rakennettu oikein”
Herättää miettimään, että mikä onkaan ollut todellinen ”säästö” kun alan säästön seurauksena maksamme siitä nyt yhteiskunnassa kovan hinnan.
Kirjoittaja on vieremäläinen lähihoitaja, Superin varapuheenjohtaja ja hallintotieteen opiskelija.
hannele.anne@outlook.com