Mielipide: Kulttuuri kukoistaa, mutta kenellä on päävastuu, kun teatterit uppoavat talousahdinkoon?

Mikäli teatterit, In-teatteri ja Iisalmen teatteri, eivät saa tarpeeksi tuloja, niin edessä voi olla teattereiden yhdistyminen. Arkistokuvassa In-teatterin esitys Lokki vuodelta 2019. Maarit Äyhynmäki

Kape Lappalainen

Olen ollut iisalmelaisessa teatteritoiminnassa mukana kuusi vuotta, tarpeeksi on nähty. Teatterit toimivat lähinnä lipputulojen, sekä satunnaisten avustusten varassa. Poikkeustila ei vaikuta esitysten valmisteluun, vaan vain esittämisen kannattavuuteen. Jos normaalistikin kiinteät kulut ovat isommat kuin lipputulot, niin teatteri jää tappiolle, luonnollisesti. Monesti lipputulot menevät teatterin esityksen ulkopuolisiin kuluihin, kuten toimistotilojen vuokraan ja nettisivujen ylläpitämiseen. Tämä meinaa siis sitä, että esityksen muut päänimikkeet kuten lavastaja, puvustaja ja pienrekvisiittavastaava eivät saa työstään ansaitsemaansa palkkiota. Eivät vaikka työtunteja kertyisikin satoja.

Teatterin saamat tuet vaikuttavat tehdyn esityksen laatuun, vaikkakin siinäkin on poikkeuksia. Esityksen työstämisestä katsoja näkee vain valmiin teoksen, jota on seurannut työryhmältä parhaimmillaan yhteensä jopa tuhat työtuntia. Siitä huolimatta yleensä vain lavatekniikan, sekä ohjaajan tekemillä tunneilla on väliä. Johtuen siitä, että teatterilla ei yksinkertaisesti riitä varat muiden palkkioihin, ei vaikka palkkion summa olisikin pieni.

Kulttuurin edistämisestä voi ottaa täydellisenä esimerkkinä Kiuruveden, jonka kulttuurin avustus parhaimpina vuosina ylittää uskaliaasti yli miljoonan euron. Kun taas Iisalmen kulttuuriin käyttämät varat ovat kuulotiedon mukaan jopa vaivaiset 140 000 euroa. En aja takaa sitä, että pitäisi päästä samoihin lukuihin kuin Kiuruvedellä, vaan tarkoitan sitä, miten heikosti Iisalmessa ollaan tietoisia kulttuurin tarvitsemasta avusta, sekä tärkeydestä yleissivistyvyydessä.

Vaikutan nykyisin yhdessä Iisalmen isoimpiin kuuluvasta harrastajateatterista. Täten olen yhä enemmän tietoinen toiminnan varallisuuden vaihtelevasta kehityssuhdanteesta. Kaupungin antama vuosittainen kulttuuriavustus menee suoraan lähes vähentämättömänä kulttuurikeskuksen tilavuokriin, sekä tekniikkaan, jonka jälkeen esityksen rahoittamisesta päävastuu on lähinnä yhdistyksellä itsellään. Kun esitys pidetään työväentalolla, niin tilavuokrasta ei synny liiallisia menoja. Pian on hyvinkin ilmiselvää, ettei teatterit enää pärjää vain omillaan ja nykyisten avustusten varassa. Ja yhä enemmän on välttämättömyys valmistautua sisäistämään sitä faktaa, että jos yhdistykset eivät saa tarpeeksi tuloja jatkaakseen toimintaansa, niin In-teatteri, sekä Iisalmen teatteri joutuvat joko lopettamaan toimintansa tai yhdistymään yhdeksi teatteritaiteen tuottajaksi.

Kommentoi