Mielipide: Hirvikannan hoitotavoitteet ovat monen tekijän summa – Taimikonhoidon viivästyminen aiheuttaa yli 30 miljoonan euron tulonmenetykset

Jouni Tanskanen, Matti Kervinen

Laura Harjunpää (MTK Metsälinja) ja Jari Kauhanen (MTK Pohjois-Savo) kritisoivat, että maanomistajien ääni on sivuutettu hirvikannan hoidon tavoitteenasettelussa. Hirvikannan hoidon tavoitteita asettaessaan alueellinen riistaneuvosto on velvollinen huomioimaan hirvikannan hoitosuunnitelman mukaisesti riistakeskusalueella korvatut maa- ja metsätalousvahingot ja niiden kehitys, hirvikolarien määrä, alueella esiintyvät hirveä ravintonaan käyttävät vahvistuneet suurpetokannat ja metsästys.

Viranomaispäätöksiä tehdessään riistakeskus ei voi huomioida muita kuin Suomen metsäkeskuksen viranomaistyönä tekemiä metsävahinkoarvioita ja -korvausmääriä. Huhupuheina kuultujen vahinkojen käyttäminen päätösten perusteina olisi viranomaistoimintaan kuulumatonta mielivaltaa. Kun Euroopan Unioni taannoin kyseenalaisti ainutlaatuista suomalaista riistavahinkojenkorvausjärjestelmää piilotukena metsänomistajille, oli Suomen riistakeskus sen jatkumista vahvasti puolustamassa.

Pohjois-Savoon asetettu tiheystavoite vuosille 2021–2023 on 2,5–3,5 hirveä tuhannella hehtaarilla siten, että hirvien aiheuttamat vahingot pidetään kohtuullisella tasolla. Yhden hirven tavoitehaarukalla pyritään irti tiukasta ylhäältä määräämisen kulttuurista. Paikallistasolla riistanhoitoyhdistyksissä ja niiden sidosryhmissä sekä metsästysseuroissa on järkeviä ja vastuuta kantavia henkilöitä, jotka pyrkivät alueelleen sopivaan, kestävään ja vahingot kohtuullisella tasolla pitävään hirvikantaan.

Suomen riistakeskus on velvollinen myös huomioimaan alueen hirviä ravintonaan käyttävät ja vahvistuvat suurpetokannat tavoiteasettelussa. MTK:n esittämällä tavoitetiheydellä on vaarana päätyä tilanteeseen, jossa pohjoissavolaiset karjanomistajat joutuisivat nykyistä enemmän kipuilemaan suurpetovahinkojen kanssa. Karhukantaa pystytään nykytilanteessa säätelemään kannanhoidollisilla poikkeusluvilla, mutta suden osalta kannanhoidollinen pyynti on vasta keskusteluasteella.

Oheisessa taulukossa on Riistavahinkorekisteristä 30.3.2021 haetut korvatut metsävahingot Pohjois-Savossa ja sen naapurialueilla.

Metsätalouden uhkakuvista keskusteltaessa hirvi nostetaan helposti suurimmaksi syntipukiksi. Yksittäisen maanomistajan näkökulmasta näin voi hirvien talvehtimisalueella paikallisesti ollakin. Maakunnan tasolla metsänhoitotilannetta tarkasteltaessa oli Valtakunnan metsien inventoinnin (VMI11) mukaan taimikonhoitorästejä Pohjois-Savossa 75 000 hehtaaria ja myöhässä olevia ensiharvennusmetsiä 81 000 ha. Nyt rästien määrä on hieman pienempi.

Tulonmenetykset nettonykyarvona laskettuna pelkästään taimikonhoidon viivästymisen seurauksena ovat yli 30 miljoonaa euroa maakunnassa puuston kiertoajalla käytettäessä kolmen prosentin korkokantaa, kun otetaan huomioon, että osa taimikonhoitokohteista on viljavuudeltaan heikompia.

Näiden Suomen metsäkeskukselta saamiemme laskelmien valossa on meidän itäsuomalaisten metsänomistajien aika kääriä hihat ja hoitaa rästit kuntoon, sillä hoitamaton taimikko on hoidettua alttiimpi hirvivahingoille.

Jouni Tanskanen on riistapäällikkö, Suomen riistakeskus Pohjois-Savo

Matti Kervinen on erikoissuunnittelija, Suomen riistakeskus Pohjois-Savo

Kommentoi