Mielipide: Kalastamista – Annoin puolenkymmentä körilästä ja vilkuilin välillä kuvan kauniiseen tyttäreen

Kalastaminen antaa paljon ja rauhoittaa. Osmo Kurki

Lasa Nissinen

Nyt vaalien alla on useimmilla ehdokkailla äänien kalastaminen äänestäjiltä.

Kerronpa oman kalastushistorian ja niiden monivaiheisen mielekkyyden alusta loppuun. Oli hyvin normaalia, että maaseudulla turvauduttiin luonnon antimiin, kun särvintä piti saada ruokapöytään. Polvenkorkuisena lapsille opetettiin marjojen keruuta, sekä kalastamista. Eikä metsästä lähetty pois ennen kuin astiat oli täynnä. Ellei joku luonnonkatastrofi sitä ennen iskenyt. Ukkosilmat oli lapsuudessani hyvinkin yleisiä.

Ensimmäiset onget tehtiin kotona ja koukut rautalangasta. Siinä sitä hevosen kyydissä mentiin Halkorannalle heinäväen mukana onkien kanssa. Rantaan kirmattiin heti kun Iijärvi avautui. Velipojan kanssa onget heitettiin veteen ja odottamaan. Mitään ei kuulunut kahteen tuntiin ja alkoi tulla jo nälkä. Rautalankakoukut varmaan pohjassa nököttivät, mutta kalamiehet yleensä ovat hyvin toiveikkaita. Paikkaa vaihdettiin ja onneksi polvihousun lahkeet antoivat mahdollisuuden vapaan siirtymisen rantavedessä. Kun mitään ei tapahtunut turhauduttiin ja lähdettiin kalastamaan rieskapalasta heinäväen luokse. Yritettiin siinä kyllä kehuskella, että nyki. Mitähän ne salakat jotka kävivät kurkkimassa rautalankakoukkuja ilman matoa arvelivat meidän hyvästä yrityksestä? Velipoika uhosi, että hänellä oli kala kiinni. Syrjäsilmällä vilkasin vanhaksi saappaaksi sen vonkaleen.

Sitten alkoikin varsinainen onkibuumi. Pienistä jokipahasista salakoita ja särkiä narrattiin. Ukki toi kaupungissa käydessään ongenkoukkuja joissa väkäset. Kauppilanjoki oli antoisa kalapaikka. Jopa virvelillä siitä useita haukia napattiin. Kalaa tuli niin paljon, että kotosalla ei muuta syötykkään. Kylätappelut tuli myös muotiin poikien kesken. Älyttiin sitten ottaa pari isompaa kollia mukaan, niin ne nujakoinnit voitettiin. Mutta mukaan tulivat ilmakiväärit. Mentiin riikijoelle pikavauhtia. Kyllä niitä ilpparin kuteja persuuksiin napsahteli, mutta eivät niin vakavia olleet. Eikä niistä hiiskuttu kotona. Tappio otettiin asiallisesti. Kun siitä kasvettiin, nämä pukarit, jotka uhoilivat meille, olivat lopuksi hyviä kavereita.

Virveli oli salainen ase ja on vieläkin. Kun urheiluliikkeestä sai ostaa kolmella laakerilla olevan Garcian se oli virvelikelan aatelia. Kauppilanmäessä asuessa joella olin melkein jokainen ilta, jopa päivälläkin. Vuorisen järvellä tein sitten munauksen. Rannassa oli pyykin pesussa talon tytär ja äiti. Kun pari kassia oli haukia niin emäntä siinä lumoutui. - Anna meille pari haukea kun ukot eivät viitsi kalastaa. Annoin puolenkymmentä körilästä ja vilkuilin välillä kuvan kauniiseen tyttäreen. Mutta virhe numero yksi. Kun seuraavan kerran tulin kalaan, niin ukkoja oli silta täynnä odottamassa veneen rantautumista. Suurin ja rumin äijä tuli uhoamaan, että mulla ei ole lupia. Heristi siinä nyrkkiäkin. Hädissäni sanoin, että autossa on lupa. Kaivoin hanskalokerosta järven kalastusluvan ja ukot puhkuivat kun kolme pientä porsasta? Mistä olet Sonkajärven puoleinen mies saanut Vieremän puolelle luvan? No kerroin ja äijät lähtivät vanhan karjalaismiehen kimppuun kilometrin päähän. Kun kysyin tältä valvojalta seuraavan kerran tavattuani oliko miesporukka hurjana. - Ukko vastasi, että luovutti kalastuslupamyynnin pois. - Ei täällä ole ollut milloinkaan kieltoa toisen kunnan alueelta kalastajalta, tuumi vanha mies. No sitten yhdistin kun annoin kalat niille naisille. Mustasukkaisuutta kalarintamalla, he hee.

Mutta loppujen lopuksi kalastus on antanut paljon ja rauhoittanut. Pilkillä tuli ennen istuttua joka talvi. Kun vatsa ei enää paistettua kalaa huolinut lopetin pilkkimisen. Nerkoolta sain yhtenä päivänä kolmeen tuntiin 15 kg isoja ahvenia. Se oli suurin kalasaalis pilkillä. Pitkäkoski on antanut satoja haukia. Suurin 5,5 kg. Pohjoisessa en ole käynyt kuin kerran kalassa. Sinne jos eksyy, on oltava aina parkissa Tenolla. Kalahulluus kun iskee, se on paha merkki. Vuorisen järvellä kerran rannalta virveliöiden iski niin suuri hauki kiinni, että koukut oikesi betestä, hauki pääsi karkuun. Rannassa se kävi puolen tunnin väsyttelyn jälkeen ja uistin löytyi petäjän latvasta, kun se kala riuhtaisi itsensä irti. No ajattelin että parempi kertoa tuo kuin esitellä sitä kylällä.

Kommentoi