Sari Kangaskokon Vapaa sana: Lystikkäitä lumileikkejä: Konttasin auton edessä ja takana viskoen hiekkaa lopulta vähän sinne ja tänne, oli sitä suussakin

Sari Kangaskokko

Eräänä torstaina sattui jännittäviä asioita.

Aamupäivästä tontilla kävi kaksi roska-autoa noin 20 minuutin välein, ihailin niiden kitaan katoavien roskapussien sekameteliä. Ihailu vaihtui lievään hätäilyyn kun hetkeä myöhemmin kaverin auto juuttui roska-autojen möyhentämän pihatien risteykseen. Syöksyin toimintaan.

Pari kertaa kopautin renkaita saappaan kärjellä ja kurkistin auton alle, näkyi olevan kiinni mahastaan. Päädyin antamaan epäonniselle sitikalle vauhtia peräpäästä. Lähtikö? No ei lähtenyt. Keulapuolelta ei kannattanut edes kokeilla, olen narukäsi eikä loivaan ylämäkeen puskeminen olisi mitään auttanutkaan.

Otettiin naapurilta lapio lainaan ja toiveikkaana sohittiin lunta renkaiden edestä ja takaa. Konttaamisen ja tuloksettoman lapioleikin jälkeen ryhdyttiin hiekoittamaan.

Taloyhtiön hiekkaloota on pihan reunalla, naapurin Jussin auton vieressä. Kaivauduin paksun kinoksen läpi mättämään kattilalla soraa eräältä Pertiltä perittyyn ämpäriin. Tilanne alkoi kuumottaa, kello kävi. Erittäin motivoituneena viskoin sepeliä renkaiden eteen ja taakse, vähän sivuillekin.

Konttasin auton edessä ja takana viskoen hiekkaa lopulta vähän sinne ja tänne, oli sitä suussakin. Läpi oli soiteltu talohuollosta lähtien enkelitaivaat kunnes hoksasin mennä someen apua pyytämään. Muutaman minuutin kuluttua sitä olikin jo tarjolla. Pistin merkille, että avunpyyntöni nauratti seitsemää nuorta miestä, päätin paheksua naurukuoroa vähän myöhemmin, saamarin heittiöt.

Päätin paheksua naurukuoroa vähän myöhemmin.

Isolla, jyrisevällä autolla paikalle saapui herrahenkilö lapion kokoiset kädet työn mustaamana. Olin ihan varma, että tämä on läpihuutojuttu, mutta muutaman yrityksen se vaati. Jyrisevä maasturi kiskaisi lopulta sitikan tienposkeen. Mutta varjelkoonsa, välittömästi pihaan oli äkkäytymässä taloyhtiön siivooja. Hyppäsin kuskin puoleiseen ikkunaan toppuuttelemaan, mutta itsepäisesti mies oli ajaa pihaan. Puhuimme kumpikin hetken aikaa toistemme päälle, että on tuo tienpätkä ihan muussia, ei parane siihen autolla, kyllä, kovin on vaikeaa nyt tässä meillä ja saunakin pitäisi siivota. Sovittiin lennosta, että hoidan saunan paraatikuntoon, koska pihalle ei päässyt. Ei käynyt mielessä kummallakaan, että auton olisi voinut jättää kadulle parkkiin, sama pää kesät talvet.

Myöhään illalla istuin keittiössä kirjoittamassa, työn alla on muutama huumoripläjäys. Lihaksia jomotti, polvissa sekä säärissä oli mustelmia, käsivarret tuntuivat heikoilta. Katsoin kelloa ja ajattelin, että kirjoitan vielä puoli tuntia, puoleen yöhön asti. Siinä samassa muistin, että se perhanan sauna on siivoamatta! Syöksyin toimintaan ja pienien vastoinkäymisten jälkeen homma oli hanskassa aamulla kello 6.30.

Sitikkaongelman hoitamisesta haluan kiittää Nikoa, oot rautaa.

Oskari, Giuseppe, Sami, Jouni, Toni, Antti ja Aaro, arvoisa puskaradion naurukuoro: toivottavasti teiltä kaikilta murtuu penis, räyh.

Kirjoittaja on iloluontoinen iisalmelainen.

Kommentoi