Lukijan runo: Ystävyys

On minulla yksi ystävyys, se kestänyt on vuotta monta.

En tiedä, mikä on sen syy, se kestää edelleenkin, auttaa onnetonta.

Voin olla onnellinen lopun elämää, kun ystäväni tapaan, hänet nään.

Vaikka pilvet peittää maan, on aurinkoista, ystäväni tavata kun saan.

Niin sumuinenkin päivä kirkastuu, ei siihen pysty ihminen kukaan muu.

On mulla elämässä ollut monenlaista, myös ystäviä miestä sekä naista.

Vanhuus hävittänyt on kaikki entiset, vain sinä yksin menneet korvannet.

Ei katso ikää ystävyys, ei sukupuolta. Oletko maalta, kaupungista tuolta.

Ei rikkautta, köyhyyttä se kaihda, ei ystävyyttä mihinkään ne vaihda.

Kun tunteet muut jonnekin huuhtoutuu, niin ystävyys vain aina lujittuu.

Oon vanha, ystävät on pois jo lähteneet, vain ehkä joku jossain elelee.

Niin lyhyt ihmisen on elo päällä maan, ei sitä kukaan pysty arvaamaan.

Jos ystävän sä saanut olet jostakin, on kultaa kalliimpi hän, muistakin.

MH

Kommentoi