Mielipide: Lapinlahden osalta sote-palveluiden tason ja talouden kehitys suhteessa ympäristöön kestää vertailua

Lapinlahti ei ole luopunut sote-palveluidensa järjestämisoikeudesta. Vuokko Nissinen

Ossi Martikainen

Toimittaja Vuokko Nissisen Lapinlahti-juttuun (7.2.2021) oli jäänyt muutama täsmentämistä vaativa kohta.

Jutussa kerrottiin, että Lapinlahti tuottaa itse sote-palvelunsa. Oleellisempaa on, ettei kunta ole luopunut järjestämisoikeudesta. Perusterveydenhoidon ja sosiaali- ja perhepalveluiden määrää, käytettyä rahaa ja tuottamistapaa koskevat ratkaisut ovat kunnan omassa päätösvallassa. Oma tuotanto, jossa ei esimerkiksi ole juuri lainkaan ulkoistettu tuotantoa, seuraa tästä.

Jutussa haastatellut luottamushenkilöt eivät olleet mukana silloin kun ratkaisevat kannanotot Matti Vanhasen I hallituksen niin sanotun Paras-hankkeeseen tehtiin. Siitä muutama seikka: syynä eivät olleet perinteet tai ”Monaco-mietteet”. Eri vaihtoehdot selvitettiin tiedon perusteella.

Taloudellisen päätösvallan menetys ja erityisesti suunnitelmat lääkäritoiminnan ja osastohoidon keskittämisestä eivät tehneet Ylä-Savon soten suunnasta houkuttavaa. Pidempään selvitettiin yhtymän perustamista Siilinjärven, Nilsiän, Maaningan ja silloisen Varpaisjärven kanssa. Allekirjoittanut toimi tuon hankkeen ohjausryhmän puheenjohtajana. Se etenikin pitkälle, mutta vetäytymisen ratkaisi näkemysero, voidaanko alueella järjestää sekä yhteisiä että kuntakohtaisessa budjettivallassa olevia palveluja.

Jouduimme toki Matti Vanhasen II hallituksen aikana perustelemaan itsenäistä ratkaisuamme Valtiovarainministeriön kuntaosastolle. Valtio ei ratkaisuihimme puuttunut.

Tärkeä peruste oman järjestämisvastuun säilyttämiselle oli myös muista kunnista poikennut palvelumalli, joka Lapinlahdella otettiin 2000-luvun alkuvuosina käyttöön. Siinä sosiaali-, terveys- ja sivistyspalveluiden vaikutus kuntalaisten elämään nivottiin tiiviisti yhteen. Ennaltaehkäisevällä ja asiakas- eli perhelähtöisellä toimintamallilla vähennettiin ongelmia. Henkilöstöä koulutettiin laajasti moniammatilliseen ja ennaltaehkäisevään työotteeseen.

Tässä työssä syntyi kokemus siitä, että tärkeintä on eri palvelujen integroiminen nimenomaan paikallisesti. Muun muassa eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta tutustui ”Lapinlahden malliin”, mukana kaksi tulevaa ministeriä, Juha Rehula ja Päivi Räsänen. Jälkimmäinen, ammatiltaan lääkäri, totesi: ”näin tämä kysymys pitäisi muuallakin ratkaista”. Ne hallitukset, joissa he olivat ministereinä, toimivat kuitenkin toisin.

Sote-palveluiden kokoaminen laajemmalle väestöpohjalle alkoi jo 20 vuotta sitten Paavo Lipposen II hallituksen valtakunnallisesta sosiaali- ja terveyshankkeesta, mikä on valitettavasti jo julkisuudessa unohtunut. Siinä tavoitteita vielä määriteltiin ymmärrettävästi. Sen jälkeisissä uudistusyrityksissä minua on huolestuttanut paikallisten palveluiden kohtalo ja erityisesti valmistelussa ilmenevä kyvyttömyys ymmärtää sote-palveluiden tiivis yhteys muihin kuntapalveluihin ja kaavailtujen rahoitusmallien syvälle käyvä vaikutus kuntatalouden perusteisiin.

Lapinlahden osalta palveluiden tason ja talouden kehitys suhteessa ympäristöön kyllä kestää vertailua.

Kunnanhallituksen pj., Lapinlahti

Kommentoi