Pääkirjoitus: Maaseudun pojat arvostavat työntekoa ja rauhaa - tytöt haikailevat nuorempana maailmalle

Kari Angeria

Kari Angeria

Väitöskirjatutkija Ville Pöysä, 32, tutkii maaseudun poikia ja mieheksi kasvamista (IS 2.2.). Hänen tutkimuksissaan on tullut esille monia kiinnostavia asioita suhteessa maaseudun nuoriin.

Nuorille arki maaseudulla on hyvällä tavalla tavallista. Maaseudulla ja pikkukaupungeissa on pakko tulla toimeen toisten kanssa, koska ikätovereita on melko vähän ja piirit ovat pienet. Se lisää keskinäistä ymmärrystä.

Poikien puheissa omasta alueesta korostuvat vapaus ja asuinpaikan rauhallisuus. Luonnossa liikutaan, mutta yleensä perheen kanssa. Perhe on usein arjen keskiössä.

Maalla ei poikien mielestä olla samanlaista massaa kuin kaupungissa, ja mikä parasta kaikkien ei tarvitse näyttää samalta.

Pöysän mukaan tytöt kasvavat poikia nuorempana siihen ajatukseen, että muualle on lähdettävä. Pöysän mukaan maaseutu tarjoaa perinteisesti enemmän miehille kuin naisille tyypilliseksi nähtyjä töitä. Pöysän ajatus antaa ymmärtää, että maaseudun ja seutukaupunkien elinvoiman kannalta on keskeistä säilyttää naisvaltaiset työpaikat ja pitää alue houkuttelevana erityisesti naisille.

Tutkimuksesta käy ilmi, että pojat arvostavat työntekoa ja sitä, että osaavat tehdä kaikenlaista. Nuoret eivät ole laiskoja ja työ maistuu.

Elinvoiman kannalta on keskeistä säilyttää naisvaltaiset työpaikat.

Huolestuttavaa sen sijaan on, että pojilla ei ole tilaa kasvaa omanlaisekseen mieheksi. Monet kokevat esimerkiksi, että seksuaalivähemmistöihin ei suhtauduta hyvin. Sama voi pätevä vaikkapa hyvin urakeskeiseen nuoreen mieheen.

Pöysä alle viivaa sen asian, joka on kaupunkien ulkopuolella jo tiedettykin.

Myös jääminen maaseudulle on rohkea valinta.

Kommentoi