Päätoimittajan kynästä: Uuden ajan ”mediakriittiset” suhtautuvat perinteiseen mediaan halveksuen ja imevät itseensä kuin sienet valemedioiden uutisia ja salaliittoteorioita

Kari Angeria

Kari Angeria

Eletään helmikuun alkua, mutta parin kuukauden päässä siintävät kuntavaalit alkavat kuulua ja näkyä. Paikallispoliitikot ympäri Suomea aktivoituvat lehtien mielipidepalstoilla. Viime vuosina myös somesta on tullut tärkeä vaikuttamisen kanava poliitikolle, joka haluavat äänensä kuuluviin.

Siinä missä lehtien mielipidekirjoitusten faktoja pyritään tarkistamaan ja kirjoittajilta pyydetään tarkennuksia, somessa voi vapaasti levittää omien intressien mukaista sanomaa ilman, että kukaan siihen puuttuu.

Koska korona-aika estää poliitikkoja tekemästä kuntavaalikampanjaa isossa mittakaavassa torilla, on väistämätöntä, että sosiaalisen median ja sanomalehtien rooli korostuu tänä vuonna vaalikampanjoissa.

Hypätään hetkeksi Yhdysvaltoihin. Monessa länsimaassa huokaistiin helpotuksesta, kun presidentti Donald Trump väistyi tehtävästään. Se ei kuitenkaan muuta isoa kuvaa länsimaisen demokratian hälyttävästä tilasta. Monet populistipoliitikot pyrkivät aktiivisesti horjuttamaan niin median kuin demokratiankin asemaa yhteiskunnassa. Yhdysvalloissa Trump onnistui siinä erinomaisesti. Luottamus mediaan on vähäisempää kuin koskaan, ja iso osa kansalaisista ei luota enää edes omiin instituutioihin, saati vaalijärjestelmään.

Suomalaisten luottamus uutismediaa kohtaan on kansainvälisesti poikkeuksellisen korkealla. Samalla kuitenkin kriittisyys median riippumattomuuteen ja suoriutumiseen on kasvanut. Terve kriittisyys on hyvästä ja se on eri asia kuin kampanjoiminen demokratiaa ja vapaata mediaa vastaan. Suomessa suureksi onneksi valtaosa poliitikoista on edelleen vastuullisia vaikuttajia.

Tuore ilmiö on aivan uudenlainen ”mediakriittisyys”, joka on johtanut salaliittoteorioiden uuteen nousuun. Heittomerkit siksi, että samat ihmiset, jotka kyseenalaistavat perinteistä mediaa, saattavat tosissaan uskoa mitä kummallisimpiin satuihin.

Suomessa suureksi onneksi valtaosa poliitikoista on edelleen vastuullisia vaikuttajia.

Teorioihin voisi suhtautua hymähdellen, jos seuraukset eivät olisi niin vakavia. Esimerkiksi monet QAnon-salaliittoteoreetikot uskoivat Trumpin olevan messias, joka pelastaa ihmiset korruptoituneelta pedofiilieliitiltä.

Nämä uuden ajan ”mediakriittiset” suhtautuvat perinteiseen mediaan jopa halveksuen ja imevät itseensä kuin sienet valemedioiden uutisia ja salaliittoteorioita, jotka taas puolestaan lietsovat heidän mielissään lisää epäluuloa. Näin muodostuu kuplia, joissa ihmiset elävät omassa todellisuudessa uskoen vaikkapa Messias-Trumpiin.

Miten tämä sitten liittyy Suomen kuntavaaleihin? Siten, että äänestäjien kannattaa suhtautua täälläkin someavauksiin terveellä kriittisyydellä. Kannattaa pohtia aidosti, mitkä ovat ihmisten omat intressit levittää sitä sanomaa, mitä kukin levittää. Mitä suurempi räyhä ja toisten arvostelu somessa, sitä kriittisemmin kannattaa viestintään suhtautua. Somessa ääriajattelu leviää muidenkin kuin poliitikkojen suusta, ja poliitikot toki saavat siitä itse osansa. Joskus jopa fyysisenä väkivaltana. Sekin on hyvin huolestuttava kehityssuunta.

Silti suurin uhka länsimaiselle demokratialle ääriryhmien lisäksi ovat tällä hetkellä ne poliitikot, jotka omalla toiminnallaan rapauttavat demokraattisia instituutioita ja poliitikkoja valvovaa mediaa. Opportunistisille populistipoliitikoille luotettava media on myrkkyä.

Tästä syystä usein juuri media onkin heidän tähtäimessään.

Kirjoittaja on Iisalmen Sanomien päätoimittaja ja filosofi.

Kommentoi