Anna Fältin Vapaa sana: Tavallisista kaupunkilaisistakin on tullut ulkoilukansaa! – Läheisen luonnonsuojelualueen Söderåsenin parkkipaikalle emme edes mahtuneet!

Anna Fält

Anna Fält

Jos jotain positiivista pitää tästä koronan pirulaisesta etsimällä etsiä, niin se on tämä: Nyt on tavallisista kaupunkilaisistakin tullut ulkoilukansaa! Ensin näimme valtavan nousun online-ostoksissa ja väki näytti kuluttavan kaiken hereilläolo-aikansa kuvaruutujen ääressä. Oli online-konserttia, -luentoa, -jumppaa ja -opetusta… Toivon totisesti, että jengi alkaa olla nyt lopullisesti kyllästynyt täysin sisätiloihin siirrettyyn elämään! Ja näyttäisi hyvinkin, että näin olisi asia. Nyt ulkoillaan!

Sekä Ruotsista että Suomesta olen lukenut monia uutisia ja nähnyt tuttujen some-kuvia jonoista laduilla ja luistelukentillä. Joka kerta kun olen viimeisen 10 kuukauden aikana lähtenyt kaverin autolla Malmön ulkopuolella sijaitsevaan pyökkimetsään, on autojen paljous parkkipaikalla ollut aika puhutteleva. Läheisen luonnonsuojelualueen Söderåsenin parkkipaikalle emme edes mahtuneet! Piti ajella läheiselle hiekkatielle ja parkkeerata auto laittomasti, jotta pääsee metsään. Siis että ihmiset jonottavat metsään! Sehän on aivan ennenkuulumatonta!

Tungeksinta laduilla on myös herättänyt keskustelua: kuinka pitää etäisyyttä, jos kaikki tunkevat poski poskea vasten samalla ladunalulla, samalla parkkipaikalla. En voi olla muistelematta hieman huvittuneena koulun hiihtotunteja joita 99 prosenttia oppilaista syvästi vihasi (minä mukaan lukien) ja nyt on meidän ylin toiveemme päästä ladulle. Näin ne ajat vaan muuttuu…

Ruotsissa retkikeitin valittiin vuoden joululahjaksi 2020, mikä ilahdutti retkeilijänsieluani kovasti. Siis kaikkien niiden vuosien jälkeen, kun vuoden joululahja on ollut joku elektroniikkavempain, pelastaa maailman kakkamaisin vuosi 2020 päiväni, kun luen otsikon vuoden joululahjasta. Kyllä, olen ikuisesti sitä mieltä, että kaikki ruoka maistuu paremmalta ulkona.

Söimme ystävän kanssa joululounasta tapaninpäivänä hänen uuden talonsa pihassa. Hirmuinen määrä täkkejä ja vilttejä puutarhakalusteiden päälle, jonkun toisen lämmin ruumis mahdollisimman liki ja näin hörpimme kuumaa keittoa ja teetä toistemme varpaidenlämmittelyn lomassa. Istuimme ulkona kaksi tuntia. Siis kahden tunnin ulkolounas tapaninpäivänä, kenellä olisi ikimaailmassa tullut mieleenkään moinen ajatus viime vuonna? Ja elämyshän oli aivan lyömätön! Jos jonkun aterian tulen muistamaan viime vuodelta niin taatusti tämän, aivan yksinkertainen kasviskeitto mutta ikimuistoiset puitteet!

Joten kiitos korona tästä muistutuksesta ja realiteetti-iskusta! Meidät ihmiset on luotu olemaan raittiissa ulkoilmassa, ei tuijottamaan liikkuvia kuvia ruudulta. Meidät on luotu liikuttamaan kehoamme, ei istumaan 15 tuntia päivässä. Meidät on luotu osaksi luontoa, ei olemaan siitä erillään neljän seinän sisässä, syömässä mikropitsaa ja kasvattamassa vatsakumpua. Luonto on lääke, sen ovat luonnonkansat tienneet jo vuosituhansia. Nyt näyttää, että meidän 2000-luvun sukupolvemme saa hieman kantapään kautta ja epidemian säikäyttämänä, sen nyt myös oppia.

Kirjoittaja on laulaja, kansanmuusikko ja kulttuurityöntekijä.

Olen ikuisesti sitä mieltä, että kaikki ruoka maistuu paremmalta ulkona.

Kommentoi