Sari Kangaskokon Vapaa sana: Hymyile, olet töissä – Rytkönen oli luetellut ääneen kaikki kohdat minusta, jotka hän mielellään näkisi ilman rihmankiertämää.

Sari Kangaskokko

Työhistoriani sisältää monenkirjavaa pestiä, pääsääntöisesti kaikki työsuhteet ovat olleet pätkittäisiä. Asia ei sinänsä rassaa: onpahan ainakin ollut värikästä.

Asiakaspalvelu on itselleni kaikista rakkain laji, vaikka välillä on käämi palanut.

Hyvin mieleenpainuva kohtaaminen oli erään herra Rytkösen kanssa (nimi keksitty).

Autoin häntä etsimään itselleen uusia vaatteita myymälästä, jonka tuotteet oli saatu lahjoituksina. Koska vaatteet eivät olleet rekeissä värien tai kokonumeroiden mukaan lajiteltuina, aikaa vierähti.

Hyvin alkanut shoppailuhetki sai kummallisen käänteen, kun Rytkönen ryhtyi livauttelemaan ”tuhmia vitsejä”, kuten hän itse iloisesti silmää iskien heitti. Sain kuulla, että minulla on kovin upeat rinnat, ovatko ne aidot? Raivopunastuin hammasta purren ja heitin takaisin mahdollisimman sivistyneen vastapallon.

Jahrusin Rytkösen kanssa noin tunteroisen ennen kuin pääsimme kassalle. Rytkönen oli luetellut ääneen kaikki kohdat minusta, jotka hän mielellään näkisi ilman rihmankiertämää. Tämä tarkoitti pähkinänkuoressa sitä, että minä, Iisalmen versio Willendorfin Venuksesta, lojuisin hehkeästi hänen keittiönpöydällään.

Pääsi Rytkönen mustalle listalle ja siellä pysyy.

En hymyillyt, kun ojensin Rytköselle ostoksia kassalla. Hän viimeisenä tekonaan äkkäytyi lipevästi sopottamaan korvaani ”sinulla on todella kauniit tähtisilmät... ja todella ihana pylly” taputtaen sitä pari kertaa. Räpsäytin Rytköstä äkäisenä kynsille ja käskin suoriutua matkoihinsa. Hän kertoi laittavansa pomolleni viestiä, kuinka kerrassaan ammattitaitoisen tytön on tullut palkanneeksi, ja niin ihanan äkäinenkin. Pääsi Rytkönen mustalle listalle ja siellä pysyy.

Samalle listalle lisäsin kolmikon, joka saapui myymälään tukevassa maistissa reput kilisten. Kesäkampetta olivat vailla ja käsky kävi: myyjä nyt tänne heti, meillä on kuuma!

Kuiskasin kollegalle ohjeen soittaa poliisit, mikäli trion judomestari provosoituu ja haluaa painia.

Asiakaspalveluhymyni meinasi repiä suupielet, kun autoin etsimään t-paitoja. Nostin pinosta paitoja yksi kerrallaan, mutta mikään ei kelvannut. Joko paita oli liian kallis, liian ruma, liian paksu, liian ohut ja minä liian yksinkertainen suoriutumaan näin helposta tehtävästä. Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin pysyä asiakaspalvelumoodissa. Kokemuksesta tiesin, että jos aggressiivisuuteen taipuvainen judomestari päättää riehakoida, minulla pyyhitään pöytää. Pienen vääntämisen jälkeen nostin kädet pystyyn: euron hintainen t-paita oli porukan mielestä liian kallis ja saisin hävetä, kun en anna alennusta. Perustelin hintaa väsyneesti, mainitsin jopa sen, että minun palkka katetaan näistä rahoista mitä täällä pyöritellään. Lopulta en jaksanut enää vääntää.

Myin paidan 20 sentillä. Kuittia ojentaessa kolmikon judokettu hymyili ilkeästi, että ”näin sitä kato kauppaa tehhään, otapa opikses sinäkii”.

Kolmikko poistui etuovesta juhlia jatkamaan, minä takaovesta kiviä potkimaan.

Kirjoittaja on iloluontoinen iisalmelainen.

Kommentoi