Mira Kokkosen Vapaa sana: Facebookista Capitol-kukkulalle – eivät algoritmit pelkästään pahasta ole, mutta paljon vastuuta jää nyt käyttäjälle itselleen

Mira Kokkonen

Mira Kokkonen

Tuomas Kyrön uudelleen muotoilema ajatus ”Ihminen on se mistä hän pitää, mutta hän ei tiedä, mistä kaikesta voisi pitää” ohjasi minut pohtimaan algoritmeja. Näin vaalikeväänä, algoritmeilla saattaa olla meillä Suomessakin suurempi merkitys kuin moni meistä haluaa ymmärtääkään.

Algoritmi on enemmän tai vähemmän monimutkainen mekanismi, joka valitsee ne julkaisut ja sisällöt, joita näemme erilaisissa palveluissa. Algoritmit ohjaavat meidät sellaisten tietojen ja mielipiteiden äärelle, josta ne olettavat meidän pitävän. Informaatiokuplalla on mainiot kehitysolosuhteet, koska ihmiset ovat lähtökohtaisesti taipuvaisia hyväksymään omaa ajattelutapaa vahvistavia sisältöjä.

Rapakon takana kahtiajako ja kuplautuminen on todellisuutta kongressin valtauksineen kaikkineen, mutta tuskin Suomi on tässäkään asiassa mikään lintukoto. Eivät algoritmit pelkästään pahasta ole, mutta paljon vastuuta jää nyt käyttäjälle itselleen.

Tutkimusten mukaan yhä useampi seuraa uutisia ja maailman tapahtumia sosiaalisen median kautta. Suomalaisista nuorista (18–24-vuotiaat) lähes joka kolmas nimeää uutislähteekseen sosiaalisen median ja blogit. Se saattaa olla jopa meille vanhemmille y-sukupolvenkin edustajille melkoinen järkytys, aiemmista sukupolvista puhumattakaan.

On todettu, että verkkouutisointiin liittyy vahva polarisaation riski. Sellainen uutinen tai päivitys, joka herättää tunteita, mieluusti negatiivisia, leviää nopeasti ja saa enemmän jakoja ja tykkäyksiä. Tämä ohjaa ihan jokaisen verkkotoimittajan ja -kirjoittajan työtä otsikoinnista lähtien.

Aalto yliopiston Kiram Garimellan mukaan ihmiset elävät somessa kuplissaan ja saavat tietoa, joka vahvistaa heidän ennakkokäsityksiään. Ongelma on, jos ihmiset eivät kohtaa eri tavalla ajattelevia ihmisiä tai erilaista näkökulmaa edustavia tekstejä. Silloin uhkana on lipsahtaminen ääriajattelun puolelle.

Ongelma on, jos ihmiset eivät kohtaa eri tavalla ajattelevia ihmisiä.

EU:n tietosuoja-asetuskaan ei saanut suitsittua algoritmien käyttöä, sillä suuret monikansalliset yhtiöt luokittelevat algoritmit liikesalaisuuksiksi. Nämä yritykset voivat vaikuttaa yhä helpommin esimerkiksi ihmisten mielipiteisiin ja käyttäytymiseen. Se voi olla uhka demokratialle. Yhteiskunnan kannalta on huolestuttavaa, että valeuutiset, väärä tieto ja ääriajattelu leviävät tehokkaasti verkossa. Tutkijat ovat todenneet, etteivät yritykset ehkä enää itsekään tiedä, miten niiden algoritmit toimivat. Se on todella pelottava ajatus.

Ylen uutisen mukaan viime eduskuntavaalien aikaan joka toinen suomalainen käytti vaalikonetta ja kertoivat vaalikoneen tuloksen vaikuttaneen äänestyspäätökseen. Useissa presidenttikisan vaalikoneissa ylivoimaisesti suositelluimmaksi nousi sama ehdokas, joka ei kuitenkaan ollut enemmistön lopullisista äänistä saanut Sauli Niinistö. Samaisessa jutussa pohditaankin, jäikö vaalikoneiden tulos uurnilla vain toteutumatta vai olisiko vaalikoneissa voinut olla jokin vinouma. Vaalikoneet, kuten moni muukin asia, on hyvä renki mutta huono isäntä. Demokratian horjuttamisella ei kannata leikkiä.

Monet tutkijat laittavat toivonsa ihmiseen itseensä. Myös Garimella toivoo, että jos ihmiset ymmärtävät, etteivät he näe koko totuutta, he olisivat mahdollisesti kiinnostuneita kuulemaan, mitä oman kuplan ulkopuolella tapahtuu. Äkkiseltään tekisi mieli syyttää häntä ylioptimismista. Jos medialukutaidossa on puutteita, kuplautumisen ja valeuutisten uhka on todellinen. Otolliseen maaperään on helppo istuttaa siemen, joka pahimmillaan puhkeaa ääriajatteluksi tai jopa terroriksi.

Kirjoittaja on Kiuruveden kaupunginhallituksen puheenjohtaja ja Pohjois-Savon Keskustan varapuheenjohtaja.

Kommentoi