Pääkirjoitus: Läheiseltä omaishoitajalta kannattaa kysyä, että miten hän jakselee – tukiverkon muodostavat virallisten tahojen lisäksi lähimmäiset

Janette Heikkinen

Janette Heikkinen

Pohjois-Savon omaishoitajat ry:n toiminnanjohtaja Johanna Nikonen luonnehtii omaishoitajuutta rakkaudesta tehtäväksi hoivatyöksi ja arvokkaaksi elämänvaiheeksi (IS 31.12.). Omaishoitajuus antaa läheiselle tilaisuuden asua kotona sairaudesta huolimatta ja olla luotetun ja tärkeän ihmisen hoivassa.

Puolisonsa Paavo Bovellanin omaishoitaja Aune Bovellan sanoo, ettei kaikilta saa ymmärrystä siitä, kuinka paljon työ sitoo (IS 29.12.). Hän myös kertoo useiden omaishoitajien potevan syyllisyyttä, jos he tarvitsevat lepoa tai lomaa.

Voidakseen huolehtia toisesta täytyy huolehtia myös itsestään. Tähän omaishoitaja tarvitsee tukea ja ymmärrystä.

Uupuminen ja väsyminen ovat inhimillisiä tunteita, joista ei pitäisi kokea häpeää tai syyllisyyttä.

Nikonen kertoi, että omaishoitotilanne jää joskus tunnistamatta, sillä aina omaishoidonsopimusta ei tehdä. Omaishoitajuuden tunnistaminen on avainasemassa omaishoitajan hyvinvoinnin ja jaksamisen tukemiseksi.

Suomen omaishoidon verkosto määrittelee omaishoitajan henkilöksi, joka pitää huolta perheenjäsenestä tai läheisestä, joka ei sairauden tai vammaisuuden vuoksi selviydy arjesta omatoimisesti.

Voidakseen huolehtia toisesta täytyy huolehtia myös itsestään.

Läheiseltä, jonka tunnistaa olevan omaishoitaja, voi kysäistä, miten hän jakselee. Hänelle voi ilmaista olevansa käytettävissä tarpeen tullen. Apua voi tarjota vaikkapa kotitöihin, läheisen hoitoon tai vaikkapa kaupassa käymiseen. Tietoa voi etsiä yhdessä ja jakaa eteenpäin, jotta mahdollisimman moni löytää tarvitsemaansa tukea.

Muistetaan, että tukiverkko muodostuu sekä virallisten tahojen tuesta mutta myös lähimmäisistä.

Kommentoi