Mielipide: Metsäkanalintuja suosivassa riistametsänhoidossa vältetään metsän liiallista siistimistä – Pienialaiset hoitamattomat tiheiköt antavat suojaa ja ravintoa linnuille

Metsänhoidossa voi metsäkanalinnuille jättää riistatiheikköjä. Päivi Mäki

Päivi Mäki

Luonnonhoito on osa arkista metsänhoitoa, joka onnistuu käsikkäin puuntuotannon kanssa. Jokainen metsänomistaja voi teoillaan lisätä ja turvata metsänsä luontoarvoja. Luonnonhoidon teot tuovat usein monia hyötyjä. Monimuotoisuuden turvaamisen lisäksi ne vaikuttavat usein myönteisesti myös maisemaan, virkistyskäyttöön, vesientilaan ja riistan elinympäristöihin.

Suuri osa luonnon hyväksi tehdystä työstä on harkittua tekemättä jättämistä. Tällaista työtä on esimerkiksi kuolleen puun, pensaskerroksen ja alikasvoksen säästäminen sekä tiheikköjen jättäminen. Metsäkanalintuja suosivassa riistametsänhoidossa vältetään metsän liiallista siistimistä.

Metsäkanalinnuille hoidettu talousmetsä on ylitiheää metsikköä parempi elinympäristö. Metso, teeri ja pyy viihtyvät sekametsässä, jossa on kooltaan ja tiheydeltään vaihtelevaa puustoa, monipuolinen pensaskerros ja elinvoimainen mustikan varvusto.

Pienialaiset hoitamattomat tiheiköt antavat suojaa ja ravintoa linnuille. Kuusi on tiheikön tärkein puu, sillä sen maahan asti ulottuvat helmat tarjoavat hyvän piilon. Tiheikössä on alikasvoskuusia, lehtipuupensaita, katajia, lehtipuita ja lähistöltä löytyy tärkeää ravintoa eli mustikkaa. Tiheikön koko voi vaihdella muutaman puun ryhmästä reiluun aariin. Hehtaarille mahtuu 4–5 riistatiheikköä.

Riistatiheikkö on helppo toteuttaa ja niiden teko suorastaan nopeuttaa metsätyötä. Taimikonhoidosta lähtien kasvamaan voi jättää kaiken sen, joka ei kilpaile kasvatettavan puuston kanssa. Raivatessa hyvä nyrkkisääntö on, että tankillista kohden jää yksi tiheikkö. Sopivia kohtia tiheiköille ovat esimerkiksi kosteat painanteet, kivikot ja kuvion reuna-alueet. Näistä tiheiköistä muodostuu ajan kanssa monimuotoisia säästöpuuryhmiä. Aiemmassa hakkuussa jätetty säästöpuuryhmä jätetään käsittelemättä. Myös pellon tai suon ja metsän välinen vaihettumisvyöhyke kannattaa jättää koskematta. Työ nopeutuu sitä enemmän, mitä tiheämpiä ja vaikeakulkuisia paikkoja jätetään sahaamatta. Riistan huomioiminen on siis hyvin kustannustehokasta.

Riistatiheiköt jätetään myös ennakkoraivaamatta ja harvennuksissa koskematta. Monilla kohteilla ennakkoraivaus on välttämätöntä tehdä ennen hakkuuta, jotta metsäkoneenkuljettajalle saadaan riittävä näkyvyys kaadettavien puiden tyvelle, mutta turhaa siistimistä kannattaa välttää. Samoin harvennushakkuussa aiemmissa hoitotöissä säästetyt riistatiheiköt ja säästöpuuryhmät jätetään käsittelemättä sekä suositaan sekametsäisyyttä. Tehdyn työn on hyvä jatkua metsän uudistamisessa, hakkuussa ja maanmuokkauksessa, jotta riistalle tärkeät rakennepiirteet säilyvät valmiina seuraavan sukupolven metsässä.

Riistan huomioiminen on metsänomistajalle vapaaehtoista työtä ja oiva lahja metsäluonnolle. Usein pieniltäkin tuntuvilla teoilla on suuri merkitys.

Kirjoittaja työskentelee projektipäällikkönä Suomen metsäkeskuksen Laatuloikka luonnonhoitoon Pohjois-Savossa -hankkeessa.

Kommentoi