Mielipide: Mettärahoissako tulevaisuutta? – entä marjat, sienet ja metsän riista?

Jos ei ole metsää, niin silloin lempi ei syty. Jussi Silvennoinen

Pentti Mankinen

On aina rahallisia suuret metät, mettärahat. Liisaa naapurin, kun sievä, niin aina aattelin. No, aina mulla porstuassa kirveet ja sahat valmiina ja unessa Liisaa naapurin saattelin.

Toivoa paljon metsässäkin, edessä enempi kun puuta myydä riittää, tulevaisuus hyvä. Metsätön jos naapuri, ei silloin syty lempi, mutta metsää voi myydä, on arki tai pyhä.

Mutta eipä himoitse yhtään mettärahoista, mutta metsän herkut; marjat, sienet parasta. En välitä enää yhtään niistä moottorisahoista, naapurin metsästä joulukuusta en varasta.

Nythän haaveeni kuitenkin korpikuusen alla kuin ennen vanhassa ajassa se pontikkatehas. Joo, kyllä kun torvesta tippuu, sataa kaatamalla. Ei mettärahoja, aito joulukuusi ja oma rakas.

Mutta se metsän riista; metsot, teeret, hirvet, eikä mitään teerenpeliä, vain sitä riistakeittoa ja halkoja pirtin uuniin, tarttee sahat ja kirveet eikä muuta kuin leikkisanojen päälle peittoa. Ja ja, tulevaisuutta uutta aina metsästä löytyy ja on tottuutta, eikä uutta; metässä tulevaisuus!

K ainuun Kirjailijat, Kainuun prikaatin puuseppä evp.

Kommentoi