Mielipide: Sodan taistelut kokenut isäni puki tumman puvun, valkoisen paidan ja solmion ja lähti polkupyörällä 10 kilometrin matkan Iisalmeen katsomaan Tuntemattoman sotilaan – ”Aseveljien kunniaksi"

Edvin Laineen Tuntematon sotilas on osa kansalliskirjallisuuttamme. Paula Pohjamo

Leena Riikonen

Olemme jälleen kunnioittaneet Suomen itsenäisyyspäivää. Tuntematon sotilas elokuva kertoo jotakin elämän hauraudesta ja kuoleman sattumanvaraisuudesta, taistelusta, itsenäisestä isänmaastamme.

Edvin Laineen ohjauksen pääosien esittäjät ovat syöpyneet syvälle suomalaisten sieluun.

Lähes jokainen muistaa Hietasen, Lahtisen, Lehdon ja Koskelan muutamia mainitakseni, harvempi muistaa heitä esittäneiden näyttelijöiden nimiä.

Suomalaisen sotilaan ihmiskuva on muodostunut Väinö Linnan romaanin ja Edvin Laineen ohjaaman elokuvan perusteella. Lentävät lauseet vakiintuivat kansamme käyttöön kuten ”ei saa jäädä tuleen makaamaan”, ”mennäänpäs tuon suon yli, että heilahtaa”.

Tuntematon sotilas on kansallisomaisuuttamme. Tuntematon sotilas on sodan vastainen kertomus, joka on rauhan asialla. Itsenäisten kansojen puolesta.

Sen katsominen oli sodan käyneiden ja sodan kokeneiden miesten ja naisten ja evakkojen sielunhoitoa, terapiaa. Muuta terapiaa ei ollut, koska heti oli ryhdyttävä kovaan työhön, rakentamaan sodan runtelemaa isänmaata.

Oli niitäkin mielipiteitä, että oli häpeä hävitä sota. Sodan kokeneet eivät siitä paljon puhuneet.

Vasta 1960–1970-luvulta alkaen jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth puhui puolustussodastamme, jolloin maksoimme kovan hinnan itsenäisyytemme säilymisestä. Hän antoi arvon sotaveteraaneillemme sanoen: ”Suomi on hyvä maa, puolustamisen arvoinen maa, paras meille suomalaisille.” Vuonna 2000 haastattelussa Adolf Ehrnrooth muistutti, että ei pidä liikaa luottaa esimerkiksi EU:n tukeen.

Tuntematon sotilas romaani julkaistiin vuonna 1954. Iisalmen pienessä elokuvateatterissa esitettiin Edvin Laineen ohjaus Tuntematon sotilas 1955–1956. Olin silloin pikkutyttö, mutta muistan, kun sodan taistelut kokenut isäni puki tumman puvun, valkoisen paidan ja solmion ja lähti polkupyörällä 10 kilometrin matkan Iisalmeen katsomaan Tuntemattoman sotilaan.

Me kotiväki hieman ihmeteltiin, miksi hän pukeutui parhaimpiinsa. Isä vastasi: ”Aseveljien kunniaksi. Sodassa kaatui niin moni aseveli.”

Kerava

Iisalmessa lapsuuteni ja nuoruuteni viettänyt

Kommentoi