Mira Kokkosen Vapaa sana: Tahallisesta väärinymmärtämisestä on tullut taiteen laji – Yhteistä hyvää edistää paremmin avoin ja luottamuksellinen keskusteluyhteys

Mira Kokkonen

Mira Kokkonen

Some on mainio paikka murehtia maailman pahuutta, toisten mokia, viranomaisten ja poliitikkojen päätöksiä, koirankakkoja ja laturaivoa. Kuitenkin moni on väsynyt sosiaalisen median keskusteluihin, joissa se, joka huutaa kovimmin, peittää muut äänet alleen. Kun ei olla kasvokkain, empatia katoaa.

Viestinnällä on erittäin suuri merkitys siihen, kylvämmekö ympäristöömme kielteisyyttä vai myönteisyyttä, luommeko yhteishenkeä vai tuhoammeko sitä. Yhdeksi merkittäväksi alustaksi on noussut sosiaalinen media, kuten muun muassa Viesti ry:n Siina Repo blogipostauksessaan kirjoittaa.

Peukutuksia ja muita reaktioita saa kommentti, jossa ilkutaan, hyökätään tai tehdään joku naurunalaiseksi. Toisten ohi puhumisesta ja tahallisesta väärinymmärtämisestä on tullut taiteen laji, johon tosin yritetään puuttua niin eduskuntaa kuin Yleisradiota myöten.

Julkinen tuomitseminen ja pilkkaaminen on raskasta yksilölle mutta myös kokonaiselle organisaatiolle.

Moni saattaa lukea Facebookin keskusteluja, mutta kommentointia ja oman mielipiteen esiintuomista vältellään, jottei jouduttaisi osallisiksi ikävään keskusteluun. Meistä jokaisella pitäisi kuitenkin olla oikeus tuoda oma perusteltu mielipide esille ilman, että pelkäisi joutuvansa silmätikuksi.

Ylen tutkimuksen mukaan kuusi kymmenestä suomalaisesta kokee kotimaan keskustelukulttuurin kehittyneen huonompaan suuntaan. Neljännes suomalaisista tuntee, ettei uskalla kertoa ajatuksiaan yhteiskunnallisista asioista muiden reaktioiden pelossa. Ylen Hyvin sanottu -hankkeen päätuottaja Markus Liimataisen mukaan tuloksissa näkyi myös vastaajien voimakas turhautuminen tahalliseen väärin ymmärtämiseen.

M ieluummin pitäisi yrittää nähdä, miksi toinen ajattelee kuten ajattelee.

Somesta olisi paljon parempaan! Siellä on toki mukava keskustella ja ideoida myötäsukaisesti ajattelevien ihmisten kanssa, ja ryhmää vaihtamalla saa tukea ajatuksilleen. Jostakin löytyy aina joku, joka ajattelee samalla tavalla, kun tarpeeksi pitkään etsii. Omassa kuplassa ideointi ja ryhmähurmos ei vain ikävä kyllä vie asioita eteenpäin ja saattaa sokeuttaa muille näkökulmille. Sosiaalisen median vahvuus on, että avoimissa ryhmissä jokainen saa äänensä kuuluville ja jokainen näkökulma julkaistaan. Siksi some olisi mainio kanava kansalaisvaikuttamisessa.

Maria Veitola kehottaa kolumnissaan ”Puhu rasistille” keskustelemaan eri tavalla ajattelevien ihmisten kanssa, koska se lisää ymmärrystä maailmasta ja elämästä. On myös turhaa huutaa ”Rasismi on hanurista!” ihmisille, joiden mielestä rasismi on hanurista. Kolumniin sisältyy ajatus, ettei tuollaisen virkkeen huutaminen kellekään ole oikeasti hyödyllistä, vaan mieluummin pitäisi yrittää nähdä, miksi toinen ajattelee kuten ajattelee.

Asioihin voi vaikuttaa myös muuten kuin julkisuuden kautta – suora kontakti toimii monta kertaa paremmin kuin julkinen debatti, jossa vastaaja joutuu heti puolustuskannalle ja tilanne sisältää jo lähtökohtaisesti vastakkainasettelun. Yhteistä hyvää edistää paremmin avoin ja luottamuksellinen keskusteluyhteys. Näkemystä julkisesti puolustaessa saattaa käydä niin, että kokonaisuus kääntyy pakkaselle. Osansa imagotappiosta kantaa ”ymmärtämätön kuntapoliitikko” ja ”osaamaton virkamies”, mutta osansa saa myös koko alue, kunta ja yhteisö.

Kirjoittaja on Kiuruveden kaupunginhallituksen puheenjohtaja ja Pohjois-Savon Keskustan varapuheenjohtaja.

Kommentoi