Elsi Kataisen Vapaa sana: Elokapinointia mielikuvilla – Viljelijät tekevät käytännön ilmastoratkaisuja päivittäin maatiloilla kaikkien parhaaksi

Elsi Katainen

Elsi Katainen

Euroopan parlamentin maatalousäänestys nosti pinnalle ruoantuotannon ilmastovaikutukset. Parlamentin ehdottamat merkittävät tiukennukset EU-komission esittämiin ilmasto- ja ympäristötoimenpiteisiin eivät riittäneet Vihreille ja osalle kansalaisjärjestöjä.

Myös sosiaalinen media tulvi #VoteThisCapDown -hashtageista, joiden alla neuvottelutulos tuomittiin ja väitettiin puutteellisin faktoin yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen vesittävän EU:n ilmastotavoitteet, vaikka uudistus on menossa huomattavasti ilmasto- ja ympäristöystävällisempään suuntaan.

Olen huolissani maatalouskeskustelun syyttävästä ja toksisesta ilmapiiristä, jota käydään faktojen sijasta mielikuvilla.

Ilmastotyön ei pitäisi olla nollasummapeliä, jossa yksi ratkaisu tekee muut tyhjäksi: tuloksiin ei päästä esimerkiksi siirtymällä kaurajuomaan ja lopettamalla maidontuotanto, vaan ilmastotyötä pitää tehdä molemmissa. Lopulta kuluttaja valitsee.

Hiilikeskustelussa keskiöön on ajautunut naudanlihan tuottamisen ja syömisen syyllisyys, vaikka ilmasto-ohjusten pitäisi osoittaa myös liikenteen ja teollisuuden päästöihin.

Tällä viikolla maatalous on ollut jälleen tikunnokassa, kun Elokapina-liikkeen edustajat osoittivat mieltään maa- ja metsätalousministeriön edustalla.

Ilmastotyön ei pitäisi olla nollasummapeliä, jossa yksi ratkaisu tekee muut tyhjäksi.

Kannanottojen ja mielenosoitusten keskellä unohtuu helposti se, miten hyvää työtä suomalaisen ruuantuottajat itse asiassa tekevät, kansainvälisestikin vertailtuna.

Suomalainen lehmä syö tuontisoijan sijaan tehokkaasti hiiltä sitovaa ja kasvipeitteisyyden säilyttävää nurmea. Suomalainen ruoka on maailman puhtainta ja laadukkainta.

Ilmasto- ja ympäristökestävyydessä olemme maailman kärkeä. Kotimainen ruoka on ekoteko, mutta pidetäänkö sen saatavuutta liiankin itsestäänselvyytenä?

Viljelijöitä syyttävä keskusteluilmapiiri herättää turhautumista ja närkästystä sekä huolta siitä, miten nuoret maatalousyrittäjät jaksavat vastuullisessa ja haastavassa työssään kannattavuuskriisin puristuksissa.

Suomalainen viljelijä on eurooppalaisittain nuorin ja koulutetuin ja heillä on halua ja osaamista siirtyä uusiin ja yhä kestävämpiin viljelyratkaisuihin. Nuori viljelijä saa kantaakseen tilakaupan myötä velat, investointipaineet, vastuun tilan pyörittämisestä sekä viime kädessä myös maamme huoltovarmuudesta.

Alkutuottaja kohtaa ensimmäisenä ilmastonmuutoksen aiheuttamat muuttuvat sääolot ja samalla lainsäädännön uudet vaatimukset epävarmuuksineen.

Onkin syytä vakavasti miettiä, kuinka moni nuori valitsee elämänurakseen alan, jos sitä syödään henkisesti ja taloudellisesti. Mihin syyllistävällä ja aliarvostavalla kohtelulla pyritään ja mihin tämä toksinen ilmapiiri johtaa? Tarvitsemme käytännön ilmastoratkaisuja, joita viljelijät jo tekevät päivittäin maatiloilla kaikkien parhaaksi, ja johon myös politiikan pitää kannustaa.

Kirjoittaja on Euroopan parlamentin jäsen (kesk. / Renew Europe), joka toimii muun muassa maatalousvaliokunnan varapuheenjohtajana.

Keskustelu