Janette Heikkisen Vapaa sana: En oikeastaan tiennyt mihin ryhdyin, kun huomaamattani hurahdin viherkasveihin

Janette Heikkinen

Janette Heikkinen

Tänä syksynä hurahdin huomaamattani viherkasveihin. Se tapahtui lähes vahingossa tai ainakin hyvin salakavalasti. Enkä oikeastaan tiennyt mihin ryhdyin.

Vielä muutama kuukausi sitten julistin olevani aivan surkea viherpeukalo. Sanoin, etten osta ainuttakaan elävää kasvia asuntooni. Tapoin tuparilahjaksi saamani kaktuksenkin. Se oli vain yllättäen hajonnut hyytelöksi, vaikka edellisenä päivänä se näytti ihan hyvältä. Ilmeisesti hoivasin sen hengiltä.

Vuoden mittaan yhä useamman tuttuni ikkunanedustat ovat täyttyneet viherkasveista. Vaikka yksi heistä oli aiemmin samanlainen kaktusmurhaaja kuin minäkin, myös hänen pieni yksiönsä alkoi yllättäen muistuttaa viidakkoa.

Kotiutin ensimmäisen viherkasvini lokakuun alussa. Olin erään viherpeukaloystäväni muuttoapuna, ja kun muutimme hänen kotiviidakkoaan asunnosta toiseen, hän tuumi haluavansa antaa minulle elävän kasvin. Niinpä kiitokseksi muuttoavusta sain olohuoneeseeni sievän anopinkielen kirkkaanoranssissa ruukussa.

Ajattelin, että jos yksi niin miksei toinen tai kolmaskin eli menin kasvikauppaan. Siellä iskin silmäni upeaan, suurilehtiseen kasviin. Se oli saatava, vaikka minulla ei ollut mitään aavistusta, mikä se oli. Myyjä paljasti, että kyseessä oli silkkimaija ja luonnehti sitä kohtuullisen helppohoitoiseksi.

Silkkimaija ei alkuun tykännyt asua meillä. Ensimmäisen päivän jälkeen kotiutumisesta se näytti niin surulliselta kuin kasvi suinkin voi näyttää. Avun toivossa liityin Facebookin huonekasviryhmään, jolloin minulle valkeni, mihin olin ryhtynyt.

Niin kirkkaat kasvivalot, että naapurit epäilevät laittomia olohuoneistutuksia.

Selvisi, etteivät kasvit olekaan pelkkä sisustuselementti. Nopeasti niistä tulee harrastus. Ne lisääntyvät huomaamatta ja huonekaluista luovutaan, koska kasveille pitää raivata tilaa. Uusia trendejä ilmaantuu jatkuvasti. Nyt kaikki viherharrastajat haluavat kirjavia mutaatioita. Kaksivärisen peikonlehden pistokkaista voidaan maksaa jopa yli sata euroa.

Intohimoisimmilla kasviharrastajilla on myös ilmankostuttimet ja niin kirkkaat kasvivalot, että naapurit epäilevät laittomia olohuoneistutuksia.

Monet viherkonkareiden vinkeistä saa pään pyörälle. Kasvualustaksi ei monelle enää riitä marketin viherkasvimulta, vaan kasvin olisi paras kasvaa ties missä kookos-kaarna-perliitti-sora-seoksissa. Nykyään kasvualustalla tavoitellaan mahdollisimman luonnollista maata.

En ottanut kasvualustaneuvoista vielä koppia, mutta maijani asenneongelma selvisi. Ilmeisesti se vain kaipasi kosteampaa huoneilmaa ja kuulemma on muutenkin vähän oikukas välillä.

Voin myöntää ymmärtäväni viherkasvien viehätyksen, enkä enää pidä itseäni ihan toivottamana viherpeukalona. Kasvien määrä asunnossani lisääntyy jopa niin, että lisää ei kuulemma tarvitse ennen kevättä tulla. Avopuolisoni ei luota vielä kykyyni pitää kaikkia rehuja hengissä talven yli.

En uskonut hurahtavani, mutta sain kuin sainkin uuden harrastuksen. Viherkasvit ovat lisänneet kotini ja opiskeluympäristöni viihtyvyyttä ja motivoivat minua panostamaan siihen. Ne ovat tarjonneet toivotun piristyksen arkeen näin korona-aikana.

Kommentoi