Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Anna Fältin vapaa sana | Kun nukkumatti ei tulekaan – "Olemme aikuisia ihmisiä, ja meillä on oma vastuu, mutta käytämme sitä vastuuta aika vastuuttomasti"

Vapaa sana

Kolmasosa suomalaisista kärsii uniongelmista, neljäsosa jopa viikottain. Tämän lisäksi ovat suomalaisten yöunet lyhentyneet ja valtaosa kärsii siten univajeesta. Ihmisiä, jotka eivät enää jaksa työssään ja arjessaan, tulvii lääkärien vastaanotoille.

Unettomuudesta näyttää viime vuosikymmeninä tulleen varsinainen globaali pandemia, jonka epäsuorat kuolinmäärät ovat varmasti karseita lukuja – toki vain spekulaatiota, kun unettomilla on varmasti usein myös läjäpäin muita sairauksia. Mutta sopii kysyä, kumpi tuli ensin, muna vaiko kana: tuleeko huonounisuus sairauksien seurauksena vai alkaako sairastella, koska kärsii jatkuvasta univajeesta.

Suurin osa unettomuudesta on stressipohjaista, ja stressin määrä ei yhteiskunnassamme ainakaan näytä vähenevän. Yhä useampi uupuu vaativaan elämäntapaansa. Meiltä vaaditaan koko ajan lisää joka suunnasta.

Meidän pitäisi olla aina saatavilla ja tavoitettavissa – ja mehän olemme! Puristamme älypuhelinta kuin arvokkainta kultakimpaletta, panikoimme, jos wifiä ei ole saatavilla tai kuuluvuus on huono. Meillä on jonkinlainen sairaanlloinen illuusio siitä, että olemme valtavan tärkeitä ja täysin korvaamattomia. Etusivun uutinen sinulle, pieni ihminen: sinä et ole eikä kukaan ole korvaamaton.

Kun aamuyöllä pyörii lakanoissa parin tunnin yöunien jälkeen tietäen, että tarvitsisi vielä useamman tunnin lisää toimiakseen normaalisti, ei mieleen tule yhtäkään mukavaa ajatusta. Jostain syystä aivot pyörittävät kauhukuvia niistä kaikista kamalimmista tavoista, joilla elämä voisi mennä pieleen, tai katsomme loputonta uusintaa “kaikki ne tavat, joilla olen koskaan nolannut itseni”.

Suurin osa unettomuudesta on stressipohjaista.

Tai sitten henkilökohtainen suosikkini “kaikki ne tavat, joilla joku oli minua kohtaan epäreilu, enkä silloin sanonut vastaan”.

Osa meistä alkaa luulo- sairaiksi ja keksii itselleen diagnoosin hirveimpiin tauteihin. Osa meistä nousee ylös tekemään kaikki ne tekemättömät työt, jotka stressaavat. Niin usein kuin kuuleekin asiantuntijoiden sanovan, että olisi hyvä nousta sängystä tekemään jotain muuta eikä jäädä ajattelemaan. Tuskin työnteko kello kolme on kuitenkaan paras ratkaisu?

Luin juuri Ruotsin suurimmasta päivälehdestä Dagens Nyheteristä unilääkärien parhaita neuvoja. Mietin kuinka monta kertaa olen lukenut aivan samat sanat: sinivalot pois, ei alkoholia, nikotiinia, rankkaa liikuntaa tai raskasta ateriaa pari tuntia ennen nukkumaanmenoa, viileä makuuhuone ja pysyvä unirytmi suositeltavaa.

Kuinka moni aikuinen ei olisi kuullut näitä jo sata kertaa? Ja siitä huolimatta nukumme yhä huonommin. Ja siitä huolimatta “lääkitsemme” unettomuuttamme viinillä, tuijotamme kuvaruutuja kaikki illat, monet syövät, nukkuvat, heräävät ja treenaavat aivan miten sattuu... Olemme aikuisia ihmisiä, ja meillä on oma vastuu, mutta käytämme sitä vastuuta aika vastuuttomasti.

Yksi uusi vinkki kuitenkin näin lopuksi: toisin kuin luullaan, että silloin keskellä yötä pitäisi nousta keittelemään lämmintä maitoa, on itse asiassa kuulemma parempi viilentää keho kylmällä vedellä – kokeilepa sinäkin. Kauniita unia!

Kirjoittaja on laulaja, kansanmuusikko ja kulttuurityöntekijä.

info@annafalt.com