Mielipide: Jos lahopuu säilyisi metsän uudistamisessa nykyistä paremmin, se vaikuttaisi nopeimmin myös metsien uhanalaisen lajiston tilaan.

Säästöpuita on jätettävä jokaisella hakkuualalla ja siksi säästöpuiden jättäminen vaikuttaa eniten myös luontolaadun kokonaisarvioon. Susanna Seitakallio

Jarmo Laitinen

Talousmetsien luonnonhoidon laatua on arvioitu vuodesta 1995 alkaen. Arviointien päätavoitteena on ollut osoittaa, kuinka hyvin luonnonhoidon tavoitteet ovat toteutuneet hakkuissa ja metsän uudistamisissa. 2018 käynnistyi kolmevuotinen luontolaadun kehittämishanke. Hankkeen yhtenä tehtävänä oli analysoida yksityismaiden tarkastushistorian avulla, miten luontokohteiden, säästöpuiden ja vesiensuojelun tavoitteissa on onnistuttu.

Luonnonhoidon laadun seuranta-aineistojen (1998–2018) mukaan luontokohteita on esiintynyt koko maassa yksityismaiden uudistushakkuiden pinta-alasta 2,7 %. Luontokohteet on huomioitu hakkuissa hyvin keskimäärin 95 % niiden pinta-alasta. Eläviä säästöpuita on vastaavasti jätetty keskimäärin 2,8 m3 ja noin 10 kpl hehtaarille. Elävistä säästöpuista 40–50 % oli järeää havupuuta, pienempiä havupuita ja koivuja oli 30 % ja monimuotoisuuden kannalta arvokkaita haapoja, raitoja ja jaloja lehtipuita oli 20 % säästöpuista. Kuollutta puuta on lisäksi jätetty keskimäärin 1 m3/ha. Vesiensuojelussa on onnistuttu hyvin 90,6 %.

Luonnonhoidon laadun kokonaisarvioista hyviä ja erinomaisia oli 84 %. Luonnonhoidon kokonaisarvion määrää onnistumiset sen osa-alueilla. Luontokohteita ja vesiensuojelun suojavyöhykkeitä tulee vastaan noin 2 % hakkuiden pinta-alasta. Säästöpuita on jätettävä jokaisella hakkuualalla ja siksi säästöpuiden jättäminen vaikuttaa eniten myös luontolaadun kokonaisarvioon. Seurantajakson viimeisinä vuosina luonnonhoidon kokonaisarvio on heikentynyt siksi, että säästöpuiden laatu (elävän ja kuolleen puun tilavuus) on hiukan heikentynyt. Säästöpuiden vanhetessa ja ikääntyessä metsiin tavoitellaan lisää lahopuuta, koska monet uhanalaiset lajit ovat siitä riippuvaisia. Lahopuun määrä onkin pikkuhiljaa metsissä kasvanut ja on nykyisin (VMI12 mukaan) Pohjois-Savossa 4,8 m3 hehtaarilla. Toisaalta uudistushakkuissa ja maanmuokkauksissa lahopuun määrä laskee alle kuutioon hehtaarilla. Jos lahopuu säilyisi metsän uudistamisessa nykyistä paremmin, se vaikuttaisi nopeimmin myös metsien uhanalaisen lajiston tilaan. Elävien säästöpuiden jättämisen hyödyt tulevat kymmenien vuosien viiveellä, ihan samalla tavalla kuin lahopuuttomien metsien suojelussakin.

Pohjois-Savossa ovat yksityiset metsänomistajat jättäneet säästöpuita koko seurantajakson aikana noin 3,5 m3 hehtaarille. Kun uudistushakkuiden määrä on ollut noin 10 000 ha vuodessa, vanhenevaa säästöpuustoa on kertynyt maakuntaan 35 000 kuutiota vuosittain. Se on hieno panostus metsänomistajilta luonnonhoitoon! Jotta säästöpuiden jättämisen tarkoitus toteutuisi nykyistä paremmin, pitäisi lahopuusto säilyä metsien uudistamisissa nykyistä paremmin täälläkin ja säästöpuiden jättäminen vakiintua myös harvennushakkuissa. Onneksi nämä muutokset on mahdollista tehdä metsänomistajien kustannuksia lisäämättä. Hyvin suunniteltuna niistä syntyy vain kustannussäästöjä.

Luonnonhoidon asiantuntija, Suomen metsäkeskus

Keskustelu