Senni Martikaisen Vapaa sana: Kun baarissa iholle työntyvä mies ei usko kielloista huolimatta, että ei halua lähteä mukaan.

Senni Martikainen

Senni Martikainen

Viime viikolla vietettiin tyttöjen päivää. Moni ystäväni ja tuttuni kuvasi teemapäivänä, miltä tuntuu olla nainen 2020-luvun Suomessa. Aivan liian moni kertoi ennakkoluuloista ja vähättelevästä kohtelusta, jota on joutunut sukupuolen ja iän takia kokemaan jo pienestä tytöstä asti.

Jokainen tuntee syrjintää, häirintää tai vähättelyä kohdanneen naisen. Häirinnän kohteeksi joutuvat erityisesti nuoret ja nuoret aikuiset. Tasa-arvobarometrin mukaan yli puolet alle 35-vuotiaista naisista on kokenut seksuaalista häirintää. Valtaosa naisten kokemasta häirinnästä on miesten tekemää.

Nuorena naisena joutuu miettimään, mitä laittaa päälleen, että saisi mahdollisimman vähän kommentteja tuntemattomilta - ja pohtimaan, voiko raskaudesta kertoa koeajalla työpaikalla, ettei saisi yllättäen potkuja – ja varautumaan poikaystävästä valehteluun, kun baarissa iholle työntyvä mies ei usko kielloista huolimatta, että ei halua lähteä mukaan. Esimerkit kuvaavat, miten tavallisissa arjen tilanteissa häirintä tapahtuu.

Vihamielisyys naisia kohtaan on melkeinpä sääntö sosiaalisessa mediassa. Planin tutkimuksen mukaan naiset kokevat internetissä häirintää 27 kertaa todennäköisemmin kuin miehet. Häirinnän lisäksi pitää puhua myös verkkoväkivallasta eli fyysisestä uhkailusta ja ahdistelusta. Vastenmielisten viestien ja irstaiden kuvien takana on tarkoitus. Tarkoitus on hiljentää ja sulkea naisten suut. Joskus taktiikka toimii.

Kuville ja videoille on kuitenkin vastavoima. Seksuaalisen häirinnän laajalle levinneet lonkerot paljastuivat näkyvästi muutama vuosi sitten. Epäkohtia ääneen vastustavat naiset uhmasivat omilla kasvoillaan rumia rakenteita, joissa häirintä ja sorto tapahtuvat – niissä arjen tilanteissa kouluissa, työpaikoilla ja harrastuksissa.

Jalkapallovaikuttaja Marja Lipponen avasi omia kokemuksiaan syntymäpäivähaastattelussa (IS 21.9.). Marjan tarina teki näkyväksi sen, millaisia arpia häirintä jättää vuosikymmeniksi. Häirintä voi estää naisten yhteiskunnallisen osallistumisen, mutta ennen kaikkea se muuttaa ihmistä. Rohkeus muuttuu epävarmuudeksi ja hiljaisuudeksi. Sellaista minä en halua.

Ylpeydellä olen katsonut viisikkoa, joka on johtanut koronakriisiä kovan paineen alla. Päätösten tarpeellisuutta ja oikea-aikaisuutta varmasti arvioidaan vielä jälkeenpäin, mutta maiden välisessä vertailussa Suomi on onnistunut hyvin koronan kukistamisessa. Joitakin kuitenkin ärsyttää suunnattomasti se, miltä hallituksen ministerit näyttävät. He ovat naisia. Toisia viisikko ärsyttää, joitakin se voimauttaa. Viisikko kuvaa minulle ja lukuisille muille, että tässä maassa tytöstä voi tulla mitä vain. Tiellä on lasiseiniä ja -kattoja, mutta ne on mahdollista murskata.

Vaikka ei itse olisi kohdannut vähättelyä, häirintää ja epätasa-arvoa, ei se tarkoita sitä, ettei ilmiöitä olisi lainkaan olemassa. Onkin osattava kuunnella heitä, jotka ovat joutuneet kaltoin kohdelluiksi. Sitten maailmasta on muokattava sellainen, ettei yksikään kokisi syrjintää tyttöyden tähden.

Kirjoittaja on 23-vuotias kaupunginvaltuutettu (vihr.) ja kansanedustajan avustaja Iisalmesta.

Keskustelu