Jyri Paretskoin Vapaa sana: Pidämme pahimpina ihmisiä, joita emme tunne – siksi meidän pitäisi tutustua ja oppia tuntemaan

Jyri Paretskoi

Jyri Paretskoi

Meitä ohjaavat monenlaiset kulttuuriin ja aikaan sidoksissa olevat raamit, vaikka emme niitä aina huomaakaan. Tehdään yleistyksiä, oletetaan, luullaan, pidetään totena. Joskus ihmisen ikä, sukupuoli, ihonväri tai uskonto ehkä kertookin ihmisestä jotain, mutta loppujen lopuksi vain hyvin vähän. Ihmiset joutuvat kantamaan mukanaan näkyvää tai näkymätöntä painolastia, jonka perusteella muut tekevät hänestä päätelmiä, ehkä oikeita, mutta paljon myös vääriä. Jokainen on kuitenkin enemmän kuin se, mitä päällepäin näkyy, ja se meidän kaikkien pitäisi muistaa ja huomata.

Jos voisimme nähdä vain toistemme sielun, jos sellaista nyt on, olisimme varmasti askeleen lähempänä ihmisyyttä ja keskinäistä ymmärrystä. Sen sijaan kuitenkin useimmiten näemme vain sen, mitä luulemme toisten ulkoisen olemuksen tai johonkin ryhmään kuulumisen meille kertovan. Silti ihmisten hyvyys, oikeudenmukaisuus, kiltteys, viisaus ja hyväsydämisyys eivät näy heti ensisilmäyksellä. Meidän pitäisi osata katsoa tarkemmin.

Miehet/naiset/perussuomalaiset/turvapaikanhakijat/maalaiset/lihavat/ruotsalaiset/punatukkaiset ovat sitä tätä ja tuota. Eivät ole. Ei kukaan ole yksinkertaistettu ja yleispätevä ennakkoluulojen, oletusten ja rajoittavien määritelmien summa. Silti olemme kovin taipuvaisia uskomaan niin, koska se on helppoa. Vaikeaa on luopua omista ennakkoluuloista ja kohdata toinen kaltaisenaan ja vertaisenaan.

Eivät kaikki tietenkään ole hyviä tyyppejä, päinvastoin, paljon on todella luihuja, ilkeitä ja pahantahtoisia ihmisiä, tai niin me ainakin uskottelemme itsellemme. Uskoakseni useimmat ihmiset kuitenkin ovat järkeviä, rehellisiä ja toisia kunnioittavia, mutta silti meillä kaikilla on omat ennakkoluulomme, ei sitä voi kiistää. Oikeastaan ennakkoluulojen ja -odotusten tiedostaminen on hyvä asia, sillä silloin voimme miettiä, miksi ajattelemme ja tunnemme toisia kohtaan tietyllä tavalla.

Jos vain suinkin mahdollista, kannattaisi jokaisen listata ne ihmisryhmät, joiden ajattelee olevan kaikkein pahimpia, tavalla tai toisella, syystä tai toisesta. Sen jälkeen pitäisi jokaisen pyrkiä juttusille ja tutustumaan kaikkein näiden eri ryhmien edustajien kanssa, ei riitaa haastaen vaan vilpittömin mielin ja sydämin. Yleensä pidämme pahimpina ihmisiä, joita emme tunne. Kannattaa siis tutustua ja oppia tuntemaan ja näkemään muutakin kuin näkyvä kuori.

Siinä missä meillä olisi mahdollisuus nähdä veljiä ja sisaria, alamme hyvin helposti rakennella viholliskuvia tai ainakin luokittelemme helposti ihmiset kuulumaan johonkin muuhun kuin omaan, hyvään ja kauniiseen, aitoon ja oikeaan ryhmäämme kuuluviksi. Kuplien syntyminen on ymmärrettävää, mutta viisautta olisi pyrkiä laajentamaan omaa elinpiiriään ja siten myös elämänkatsomustaan. Maailma ei taida koskaan olla niin yksinkertainen ja suppea kuin millaisena me sen näemme, kuinka voisikaan.

Vaikeaa on luopua omista ennakkoluuloista ja kohdata toinen kaltaisenaan ja vertaisenaan.

Joskus kannattaa mieluummin kuunnella kuin puhua, pyrkiä ymmärtämään sen sijaan että tuomitsisi. Samassa veneessä me kaikki olemme, joten parasta opetella tulemaan toimeen keskenämme.

Kirjoittaja on iisalmelainen kirjailija.

Keskustelu