Mielipide: Marraskuussa valitaan Suomen Olympiakomitean puheenjohtaja – Tarvitaanko tätä pestiä lainkaan?

Olympiakomitean puheenjohtaja Timo Ritakalliolle valitaan seuraaja marraskuussa. Markus Karjalainen

Jukka Kääriäinen

Marraskuussa valitaan seuraaja Timo Ritakalliolle Suomen Olympiakomitean puheenjohtajaksi. Syksyn aikana tehdään myös valintoja Suomen Urheiluliitossa (SUL), valmennusvastuiden puolella. Olympiakomitean puheenjohtaja on vaihtunut viime vuosina vähän tiheään. Jukka Uunila ja Tapani Ilkka olivat aikanaan pitempään peräsimessä.

Julkisuudessa on Ritakallion seuraajaksi olleet esillä Sari Multala, Susanna Rahkamo, Ilkka Kanerva ja Mika Anttonen. Kaikilla meriittejä riittää. Multala ja Kanerva vaikuttavat myös politiikassa. Poliitikon hakeutuminen urheilujohtajaksi herättää joskus keskustelua. Se on sivujuonne. Sillä lajilla, jossa omana aktiiviaikana mahdollisesti on urheillut ei ole merkitystä. Olympia-aate on laaja, se on sen vahvuus. Lajeja olympialaisissa on paljon. Toisaalta liika lajien määrän lisääminen voi olla hapattavaa.

Valittavalla henkilöllä tulisi olla oma henkilökohtainen urheilun jänne, joka on synnynnäinen. Sitten siihen kasvetaan koko ajan lisää sisälle. Sillä pärjäisi myös vähän vanhanaikaisessa Kansainvälisessä Olympiakomiteassa.

Jarkko Finni valittiin hiljattain Suomen Urheiluliiton (SUL) valmennusjohtajaksi. On ollut Jyväskylän Kenttäurheilijoiden valmennuspäällikkö. Samalla YLEn kommentaattori.

Valmennusjohtajan alaisuuteen haetaan lisäksi huippu-urheilusta vastuuta kantava henkilö.

Tarvitaanko tätä pestiä lainkaan. Tehtäväkuva olisi vuoropuhelu ilmeisesti huippu-urheiljoiden kanssa. Tähän saakka huippu-urheilun johtajien toimenkuvaus ei ole aivan hyvin onnistunut Olympiakomitean puolella eikä SULn puolella.

Kun tähän kokonaisuuteen haetaan vielä valmentajavastuuhenkilöitä, joista esillä on viime päivinä ollut keihäänheittoon Tero Pitkämäki, mietittävää riittää. Kun taloudelliset resurssit ovat pienet, täsmäohjatulla henkilökohtainen valmentaja/urheilija saataisiin paras tuki ja raha.

Näissä mahdollisissa ratkaisuissa päällekkäisyyttä näyttää olevan yllin kyllin.

Keihäänheiton osalta Suomessa on paradoksi. Meillä on ollut maailman paras valmennusosaaminen, hyviä tyyppejä ja menestys on ollut valtavaa. Silti tehdään virheitä.

Tehdään mitä tehdään, seuratoiminnan tärkeyttä ei pidä unohtaa.

Iisalmi

Kommentoi