Mielipide: Maaseutukoulujen lakkautusten jälkeen säästöistä ei parin vuoden päästä näy jälkeäkään

Maaseutukoulujen lakkauttamisella ei tutkimuksen mukaan ole saatu säätöjä aikaiseksi parin vuoden jälkeen. Kuvassa lakkautusuhan alla oleva Lahnajoenkoulu Kiuruvedellä. Vuokko Nissinen

Kouluverkko kuvastaa aina aikaansa. Nyt jo pitemmän aikaa on ollut vallalla suuruuden ekonomia. Koulujen lakkauttaminen ei ole perustunut mihinkään poliittiseen, viralliseen tai muuhun julkilausuttuun ohjaukseen. Mikään poliittinen puolue ei ole ottanut asiakseen ajaa pienen maaseutulapsen asiaa. Kunta- ja palvelurakenneuudistukset ovat voimistaneet osaltaan vallitsevaa keskittämistrendiä.

Kunnilla on päätösvalta kouluverkkoasioissa. Opetushallitus kertoo, että ei ota kantaa puoleen eikä toiseen. Kuitenkin opetushallituksen puolesta annetut kommentit puoltavat isoja yksiköitä, esimerkiksi opetusneuvos Leena Nissilä kirjoitti Helsingin Sanomissa: ”Näissä isoissa kouluissa on oltu suhteellisen tyytyväisiä vaikkapa laajempaan valinnaisuuteen.” Ensinnäkin valinnaisaineiden merkitystä perusopetuksessa ei pidä ylikorostaa. Itsekin isohkon koulun rehtorina toimineena (noin 350 oppilasta), tiedän, että välttämättä oppilaiden toivomat valinnaisaineet eivät toteudu työjärjestyksellisistä syistä tai siksi että erikoisempien oppiaineiden opettajia ei pieniltä paikkakunnilta löydy. Toisaalta perusopetuksessa kyse on perustaitojen oppimisesta eikä erikoisuuksien opettamisessa. Monipuolinen kielivalinta voidaan kyllä järjestää etäopetuksella, senhän korona-aika on meille opettanut.

Nissilän mielipiteissä korostuu kuviteltu suurten koulujen ja tehokkuuden tarkoittavan samaa asiaa. Nimenomaan kuviteltu, koska näin ei ole. Tutkimusten mukaan menoista suhteellisesti eniten ovat kasvaneet hallinnon, kiinteistöjen ylläpidon sekä oppilashuollon kustannukset. Isompi koulu tarvitsee virkarehtorin lisäksi apulaisrehtorin – siinähän jo menot kasvoivat monen kyläkoulujohtajan palkanlisän ohi. Tuntikehys luonnollisesti pienentyy isoissa yksiköissä jo yksinomaan isompien luokkakokojen vuoksi. Perusopetusmenot eivät siis ole pienentyneet koulujen lakkautuksista huolimatta. Kannattaisi tutustua esimerkiksi luentokollegani FT Sami Tantarimäen julkaisuun (2011): Mitä lakkautuksesta opimme? Kyläkoulun lakkauttamisen perusteet, prosessi, säästöt ja vaikutukset viimeaikaisessa keskustelussa. Tapaustutkimuksena vuonna 2007 lakkautetut koulut Korpilahdella, Kurikassa, Lammilla, Siilinjärvellä, Sysmässä ja Urjalassa. Lakkautusten jälkeen säästöistä ei parin vuoden päästä näy jälkeäkään.

Peruskoulujen määrä pienentyi 14 prosenttia vuosina 2004–2008, kun samana aikana oppilasmäärä supistui vain 5 prosenttia. Nyt ei kannata tehdä samaa virhettä, kouluja ei kannata lakkauttaa nopeammin kuin oppilasmäärä laskee. Pitää muistaa että kun keskuksen viereisiä alueita köyhdytetään, myös keskusta köyhtyy enemmän ajan mittaan.

Ei kannata vaikeuttaa pienimpien lasten elämää rakentamalla yksi laatikko keskustaan ja laulattamalla takseja. Valitettavasti kaikkien kyläkoulujen lakkauttaminen ei tule pelastamaan Kiuruvettä.

Taina Peltonen, post doc tutkija, ent. sivistysjohtaja, aiemmin myös opettaja Pirttimäessä ja koulun johtaja Koivujärvellä ja Kalliokylässä Kiuruvedellä

Keskustelu