Virran taistot, osa 2

Kesällä 1958 kantautui reipas sodan melske ja taiston tuoksina Kilpivirralta, ja tätä muistelee Lauri Niiranen kirjoituksessaan. Kuvassa Sven Tuuva -elokuvasta tehty juliste. Anne Ylinen

Eivätpä tienneet sotapäällikkö Sandels ja muut sotatyönjohtajat Koljonvirralla sotia nyökytellessään vuonna 1808, että 150 vuotta myöhemmin tapeltaisiin taas Savossa. Sillä kertaa tosin toisella virralla ja oikeastaan leikin päältä. Kilpivirralla filmattiin kesällä 1958 Sven Tuuva -elokuvan taistelukohtaus. Ohjaajana oli iisalmelaissyntyinen Edvin Laine (Bovellan).

Tuohon 150 vuoden aikajanaan saatiin toki mahtumaan monta erinomaisen veristä oikeaa sotaakin. Maailmansodat yksi ja kaksi, joissa kymmenet miljoonat onnettomat kokivat koirankuoleman maailmanhistorian eri tappotantereilla. Oli holokausti, kansanmurha. Joillekin kansakunnille jäi kollektiivinen syyllisyys hamaan maailmanloppuun asti. Meillä suomalaisillakin oli kauhea keskinäinen sotamme. Veli veljeä vastaan.

Mutta kesällä 1958 kantautui reipas sodan melske ja taiston tuoksina Kilpivirralta. Puinen silta oli kyhätty jonnekkin virran yläjuoksulle. Tuntemattoman sotilaan suurmenestyksen innoittamana Edvin Laine panosti paljon Sven Tuuvaan. Sveninä näytteli tietenkin Veikko Sinisalo. Vaikka huippunäyttelijä ja suuri taiteilija hän olikin, niin asiantuntijoidenkin mukaan hän näytteli yli tuota armoitettua koheltajasoturia. Osaltaan sotilasfarssihan elokuvasta tulikin, vaikka ei ehkä ollut tarkoitus. Varmaan elossa olevat kyläläiset ja aikalaiset vielä tuon kesän 1958 muistavat.

Elokuvan kohtauksissa tarvittiin paljon avustajia ja hevosia. Naapurin mies, tuolloin 12 vuotias pojanviikari, on muistellut, että hänen isänsä hevonen oli myös kohtauksissa mukana. Juuri se hevonen kompastuu rannalla, kun ratsut ravaavat rinnettä ja sotaliput liehuvat.

Pojalle oli kohokohta, kun hän ratsasti hevosen aamulla kuvauspaikalle, siinä lähellä kun asui, ja sitten illalla haki pois. Naapurin pojalla oli lippahattu ja lippa joskus varjostanut silmiä. Kerran Veikko Sinisalo oli nykäissyt lipasta ja komentanut: ”Poika! Lippa ylös!”

Voi helposti kuvitella, missä sen aikaiset pojankossit ja mikseivät vanhemmatkin tuona kesänä viihtyneet. Filmiväki oli ollut mukavaa väkeä. Kahvia ja pullaa olivat tarjoilleet avustajille – ja varmasti ainutlaatuisen kokemuksen.

Meidän omassa hienossa kyläkirjassamme on maininta Sven Tuuvan filmauksesta. Löytyy pari valokuvaakin. Toisessa mustavalkoisessa kuvassa kaksi kylän neitokaista on päässyt komean, rooliasuisen Leif Wagerin (Sandels) kainaloon. Kovin ovat onnellisen näköisiä tyttäret.

Sekin lekkisota päättyi. Ruumiita ei tullut, eikä edes haavoittuneita. Kaikki päättyi onnellisesti. Väliaikainen silta purettiin ja elokuvakin valmistui, ensi-ilta oli jouluna 1958. Vain virta jatkoi ikuista juoksuaan.

Palaamme vielä Mansikkaniemelle ja Koljonvirralle. Miljöö on maisemaltaan kaunis, nätti kuin mansikka. Älkää tuhotko sitä, jättäkää rauhaan! Meidän kaikkien olisi siellä kerran elämässä käytävä. Voi kulkea taistelujen tien, nähdä museon, harmaan aitan, tuulimyllyn. Voi sulkea silmät, kuunnella historiaa ja historian ääniä.

Lauri Niiranen, Iisalmi

Keskustelu