Onko Suomi vielä EU:n mallioppilas ja suhteellisesti suurin nettomaksaja? – Nykyiset suuret päättäjät eivät tiedä tai muista, miten maamme joutui EU:n torppariksi

Viimeisestä EU:n mylläkästä on parasta tietoa ollut lehtiemme palstoilla, muun muassa että EU:n elpymispaketti voi viedä ojasta allikkoon ja että EU:n elpymispaketti ei yksittäispäätöksenä muodosta liittovaltiota, mutta vie EU:ta vääjäämättömästi siihen suuntaan.

Vaikka nykyinen hallitus kehuskelee saavutuksiaan EU:n elpymispaketista, muun muassa ”maksamamme euron puolittamisesta”, niin kaikki isänmaalliset ja osaavat suomalaiset eivät ole samaa mieltä! Ilmeisti suurinpana syynä on se, että nykyiset suuret päättäjät ovat niin nuoria, että he eivät tiedä ja/tai muista miten maamme joutui EU:n torppariksi ja suhteellisesti suurimmaksi nettomaksajaksi, josta lyhyesti historiaa.

Kun ”Urkki” 1982 luovutti laivamme ruorin ”Maunolle”, hän sai johdettavakseen lähes velattoman maan, jossa työttömiä oli vain kourallinen. Nyt velkaa on jo n. 110 mrd. euroa.

Suomen historian suurin lama, eli maamme talouden kuralleajo alkoi ns. ”Maunun korkean markan politiikalla”. Kun markan arvoa olisi pitänyt alentaa, eli devalvoida n. 20–25 prosentilla, niin markan arvoa 1989 vahvistettiin, eli revalvoitiin. Maunun politiikalla aiheutettiin Suomeen n. 500 000 ihmisen työttömyys, markkinoilta poistettiin konkurssin myötä n. 60 000 elinkelpoista yritystä ja itsemurhia tehtiin n. 14 500, keinottelijat rikastuivat, mutta köyhät köyhtyivät.

Koska hätä oli suuri, niin jo 1992 piti käydä hakemaan EU:n jäsenyyttä. Saadun tiedon mukaan ”Ulkoministeriön arkistosta oli syyskuussa 2001 löytynyt 2 salaista pöytäkirjaa, eli 3/94 ja 4/94 sekä pöytäkirjan liitteenä ollut salainen kaksiliuskainen paperi”? Sanotuista papereista on ilmennyt, että EU-sopimuksen 24.6.1994 allekirjoittaneet Esko Aho (kesk.), Heikki Haavisto (kesk.), Pertti Salolainen (kok.) ja Veli Sundbäck tiesivät jo ennen allekirjoittamistaan EU:n komission päätöksen, että ”kaikki Suomelle sallitut kansalliset maataloustuet ovat alenevia ja vain siirtymäkauden tukia”, eli Suomen omavarainen maatalous ja ruokahuolto lyödään ”hiljaa nurin”?

Vasta sanotun 24.6.1994 EU-sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen hallitus heräsi, eli ennen EU:n ”torppariksi liittymistä” on perustuslain mukaisesti pidettävä kansanäänestys. Niinpä sitten ennen 16.10.1994 pidettyjä EU-vaaleja käytiin ns. valtiojohtoisesti mainostamaan EU:ta, eli ”huijaamaan suomalaisia”. Miksi suurta virhettä piti käydä korjaamaan vielä suuremmalla virheellä?

Kaikkea hyvää luvattiin, muun muassa että EU:lta saamme paljon tukiaisia, itsenäisyys ja oma raha säilyy, ulkomaiset investoijat tuovat paljon rahaa ja työpaikkoja Suomeen. Uunotus toteutui niin hyvin, että nyt olemme EU:n torppari ja renki, eli osaava ja isänmaallinen Keijo Korhonen oli oikeassa puhuessaan 1994 Imatralla, että ”Suomesta tulee lypsylehmä Euroopan Unioniin jota ruokitaan täällä, mutta joka lypsää ulkomaille”!

EU-päättäjiemme ”ansiosta” todellisesta itsenäisyydestämme on nyt jäljellä vain noin kolmannes. Lähes kaikki kansallisomaisuutemme on ”lahjanomaisesti myyty alehintaan monikansallisten pörssiyhtiöiden omistukseen”. Jos emme olisi EU:n torpparina ja kansallisomaisuutemme olisi vielä valtiomme omistuksessa, niin niiden tuloksista olisimme saaneet ilmeisesti jo moninkertaisesti myynnistä saadut eurot, jopa niin paljon, että meillä ei olisi velkaa?

Lopullisen sinetin itsenäisyytemme menetykselle antoi perustuslainvastaisesti ilman kansanäänestystä EMU:uun eli euroon liittyminen 1999, jota etenkin silloinen pääministeri Paavo Lipponen presidentin tuella voimakkaasti ajoi. Markan vaihdosta euroon on sanottu, että ”se oli jatkettua valtiopetosta”. Jos äänestäjät olisivat saaneet tietää ennen EU-äänestystä, että samalla äänestyksellä mennään euroon, niin äänestystulos olisi ollut EU:n vastainen. Itsenäisellä valtiolla kun on oma raha. Muun muassa EU:n naurettavat pakotteet Venäjälle ovat koituneet suurimmiksi rasitteeksi Suomelle, meidän maataloudelle ja huoltovarmuudelle.

Olemme nyt EU:n torpparina suhteellisesti suurin nettomaksaja. Kaikki – muun muassa maataloustukiaisena saatu ”EU-raha” – on meidän maksamaa omaa rahaa, jota kierrätetään Brysselin kautta. Erityisesti huoltovarmuuden kannalta katsoen Suomen ja etenkin maanviljelöiden lyönti on törkeää ja tyrmistyttävää!

On jo aika järjestää uudet EU-vaalit, kertoa oikeaa ja rehellistä tietoa ”Brysselin rypijöistä”, erota EU:sta ja eurosta, valita eduskuntaan ja hallitukseen isänmaalliset sekä osaavat suomalaiset! Toivottavasti EU:sta eroaminen ei aiheuta vuoden 1918 kaltaista kansalaissotaa!

Kalevi Kauhanen, kapteeni evp., Kuopio

Keskustelu